Mökö on pieni, mököä ei vielä ole

Lomps

2012-02-13T14:25:00.001+02:00

Kyllähän se uusi kierto sieltä odottelulla alkoi. Kierron pituudeksi tuli 31 päivää, joten pientä vaihtelua kiertojen pituudessa on taas havaittavissa. Edessä on neljäs inseminaatio, mutta tapahtuuko se tässä vai vasta seuraavassa kierrossa, jää vielä jännitettäväksi. Ovulaatio näyttäisi osuvan viikonlopulle, jos verrataan kahta ensimmäistä inssikiertoa. Mutta jos aikataulu menee kuten tässä viimeisimmmässä kierrossa, osuu ovulaatio sunnuntaille, jolloin inssi voitaisiin tehdä maanantaina. Tai sitten ovulaatio yllättää jonain aivan toisena ajankohtana. Ei tätä voi suunnitella.

Ajatus ja mieliala on edessä olevassa lomassa ja lomareissussa. Taidan laittaa nyt aivot narikkaan ja keskittyä mieheni kanssa vain ja ainoastaan omaan hyvinvointiimme ja mielihyvään. Loma.. täältä tullaan!

Soutamista ja juoksua

2012-02-09T12:42:00.001+02:00

Kierron loppuaikaa kutsutaan piinapäiviksi. Meillä se piina muodostuu pahimmaksi eräänlaisen soutamisen ja huopaamisen vuoksi. Ensin alkaa tiputteluvuoto,josta syntyy pettymys, sitten tiputtelu mahdollisesti loppuu, jonka johdosta syttyy taas uusi toivonkipinä, kunnes varsinainen vuoto alkaa ja taas petytään. Tämä edestakaisin veivaaminen pettymyksen ja toivon rajamailla raastaa meidän molempien hermoja. Se on kuitenkin hyvin tuttua ja pettymyksen käsitteleminen on, kumma kyllä, joka kerta helpompaa. Ei helppoa, mutta helpompaa, koska tietää, että siitä on selvinnyt jo niin monta kertaa aiemminkin.

Tämän kierron osalta viitteet uudesta tulevasta kierrosta ovat selvät. Selän ja vatsanseudun jomotus ja muut tutut, lievät, mutta selkeät viitteet. Edessä on yrityskierto numero 27. Juoksevan numeroinnin juoksu alkaa ärsyttämään. Jossain vaiheessa laskeminen on parempi lopettaa. Edessä on kuitenkin vielä yksi inseminaatio, joka osaltaan tulee meidän kohdallamme olemaan päätöksen teon paikka jatkon suhteen. Siirrymmekö IVF hoitoon, pidämmekö tauon vai jätämmekö koko asian luonnon hoidettavaksi. Jokainen näistä kolmesta vaihtoehdoista vaativat omanlaisensa ajatus- ja käsittelyprosessin. Myös konkretiaa tarvitaan, sillä näin ei voida jatkaa. Vaikka lapsettomuus ei suinkaan ole meidän elämä, on sillä selviä vaikutuksia muihin elämän osa-alueisiin. Jos lapsettomuus jää osaksi tarinaamme, on parempi muuttaa elämässämme jokin muu nykyistä suurempaan osaan.

Yllättävä tilanne

2012-02-05T13:06:00.001+02:00

Löysin itseni tällä viikolla yllättäen muskarista. Pidin sylissäni lasta, leikin ja lauloin vanhempien ja heidän lastensa kanssa. Lasten reaktioita oli erittäin mukava seurailla, kun pienimmätkin olivat välillä hurmoituneita kavereista, soittimista ja ilmassa leijuvista huiveista. Olin muskarissa, minä! Päädyin tilanteeseen yllättäin sillä siskoni pyysi autokyytiä ja ehdotti, että hän seuraisi vierestä ja minä osallistuisin lapsen kanssa varsinaiseen muskarointiin. Olin erittäin otettu, sain viettää aikaa siskon lapsen kanssa sekä pääsin kurkistamaan samalla vanhempien maailmaan. Muskarin jälkeen harmikseni heräsi ikävä ajatus siitä jäisikö kokemus viimeiseksi laatuaan.

Tässä kierrossa en ole havainnut kehossani mitään tuntemuksia, en ovulaatiota ennen tai sen jälkeen. Kehoni on elänyt hiljaiseloa tulehdusta lukuunottamatta. Hiljaisuus on outoa, koska edelliset kierrot ovat sisältäneet varsin voimakkaita tuntemuksia. Tämän hoitokerran osalta odotusta on jäljellä viisi päivää. Tänään on kp24 (dpo10) ja testipäivä on ensi perjantaina.

Vielä vertaistuesta

2012-02-02T21:44:00.001+02:00

Kirjoitin aiemmin vertaistuesta, mutta unohdin listasta yhden vertaistukimuodon. Listalle on hyvä lisätä myös dokumentti Hiljaa toivotut. Kiitos muiden bloggaajien, sain tiedon, että tämä dokumentti esitetään maanantaina 6.2. klo 21:30 Yle ykkösellä. Kävimme dokumentin katsomassa mieheni kanssa elokuvateatterissa ja pidimme siitä. Meille se toimi vertaistukena sekä myös ikkunana niihin tuntemuksiin, joita rankemmat hoidot saattavat mukanaan tuoda. Dokumentti on näkemisen arvoinen vaikka varsinaisesti aihe ei kiinnostaisikaan. Itse laitoin tiedon dokumentista muutamalle läheiselle.

Nyt on viikko inssistä. Kivut kohtutulehduksesta ovat jääneet taakse, mutta valitettavasti ajatusmaailma on päässyt valahtamaan kohti aallonpohjaa. Usko ja epätoivo kamppailevat, on vain yritettävä antaa tilaa niille molemmille. Tämä vuoristorata on varsin tuttua ja itselleen on senkin suhteen oppinut olemaan armollinen.

Lopuksi vielä kysymys Täpinää talveen- projektiin osallistuneille: Käykö Teille, että tekisin kaksi viimeistä projektin päivitystä (helmikuun puolivälissä ja -lopussa)? En itse osallistunut projektiin, mutta taustalla olen seuraillut. Kysyin asiaa jo Lunalta ja hänen luvallaan kopsasin viimeisimmän projektipäivityksen itselleni talteen, jotta sen pohjalta voisi uutta päivitystä tehdä. Toivon kovasti, että tällainen projektimuoto jatkaa olemassa oloaan. Sen kautta saamme vertaistukea sekä tietoja muista blogeista. Jos joku projektissa mukana ollut ei halua enää projektiin osallistua otan tiedon tästäkin mielelläni vastaan. Kommentit voitte aiheeseen liittyen laittaa kommentteihin tai sähköpostilla.

Komplikaatio

2012-01-28T15:28:00.000+02:00

Eilinen kolmas inseminaatio ei ollut sen kivuliaampi kuin aikaisemminkaan, mutta paineen tunne jäi ja kesti loppupäivän. Tänään aamulla heräsin vatsa- ja selkäkipuun. Olo oli huono ja oli lämmön tunnetta. Lämpö olikin hieman koholla eikä aamiainen maittanut. Minulla olisi ollut töitä aamupäivällä, joten varasin lääkärin saadakseni sairaslomaa. Aamupäivän aikana kipu yltyi, käveleminen tuntui epämiellyttävältä, liikkuminen teki kipeää. Lääkärin diagnoosi oli alkava kohtutulehdus. Sain antibiootit ja viikon sairasloman. Ehkä tämä tästä taas iloksi muuttuu.

Vertaistukea monella tapaa

2012-01-27T09:43:00.001+02:00

Luen lapsettomuusblogeja päivittäin. Jos en lukisi lapsettoomuuteen liittyviä blogeja netistä, lukisin jostain muusta itseäni kiinnostavasta. Blogeista saan vertaistukea ja saan seurata muiden tarinankulkua ja elää niissä mukana. Blogien rinnalla halusin kokeilla myös muita vertaistuen muotoja, joten kävin vertaistukitapaamisessa sekä luin kaksi lapsettomuuteen liittyvää kirjaa. Näistä kahdesta tavasta kirjan lukeminen tuntui minulle osuvammalta. Toki vertaistukitapaaminen oli ainutkertainen ja se tuntuisi varmasti erilaiselle jos kävisin tapaamisessa uudestaan. Lukemani kirjat ovat: Lapsettomuus : 30 tositarinaa / koonnut Kerttu Lähteenmäki ja Ihmeet tapahtuvat muille : lapsettomuuspäiväkirja / kirjoittanut Anna-Kaisa Hakkarainen.

Näissä kahdessa kirjassa on yhteensä 31 tarinaa lapsettomuudesta. Tarinat vahvistavat näkemystäni siitä, että vaikka meillä jokaisella on sama toive, polut jota jokainen meistä kulkee, on usein toisistaan poikkeavia. Taustat ja lapsettomuuteen liittyvät syyt vaikuttavat suuresti siihen mikä polku kuljettavaksemme osuu. Onneksi vertaistuki kuitenkin pelittää ilman, että tuntisimme ja tietäisimme toistemme aivoitukset täysin. Jaamme samat surun ja turhautumisen tunteet kohdatessamme pettymyksiä poluillamme. Osaamme myös tunnustaa, että aina toisten onnistuminen ei tunnu itsestä hyvältä, vertaistukea sekin.

Ovulaatio osui tässä kierrossa kp14 kohdalle, eiliselle. Tänään on siis inseminaation vuoro. Uutta tähän inssiin tuo se, että lääkäri totesi maanantaisessa ultrassa, että vasemmassa munatorvessa oli kaksi suurempaa follia kasvamassa. En saa nyt tietää onko ne molemmat jatkaneet kasvuaan vai onko vain toinen päässyt kunnolla kasvuun, mutta selvästi kahden follin kasvu on hidastanut munasolun irtoamista. Edellisissä inssikierroissa ovulaatio on osunut kp12 kohdalle.

Kolmatta viedään

2012-01-23T12:55:00.001+02:00

Tänään oli taas aika käydä lääkärin pakeilla kolmannen inseminaation ultran merkeissä. Femar on antanut jälleen varsin tyydyttävän vasteen, vasemmalta oli kasvamassa kaksikin isompaa follia. Varsinaiseen inseminaatioon päästäneen keskiviikkona.

Kyselimme lääkäriltä jatkosta. Alunperin hän lupasi meille (vain) kolme inseminaatiota, mutta nyt hän ehdotti neljättä inssiä ennen ivf:ään siirtymistä. Päätös olisi kuitenkin meidän. Otimme hänen ehdotuksensa varsin helpottuneina vastaan. Ivf-hoidon mietintä ja punnitseminen on ollut ankaraa, emmekä ole olleet ko. hoitoon vielä oikein valmiita. Otamme siis neljännen inssin mielellämme ohjelmaan, mikäli tästä kierrosta ei toivottua tulosta saada.

Keskustelimme hieman myös itse ivf-hoidosta. Olin yllättynyt, että ko. hoitoja tuolla julkisella puolella tehdään enimmäkseen lyhyellä kaavalla. Sekin oli varsin tervetullut tieto. Haluamme pitää hoidot mahdollisimman kevyinä, joten ajatus pitkän kaavan läpikäynnistä ei olisi oikein istunut meille.

Olen jatkanut omaan hyvinvointiini panostamista. Yritän pitää itseni tekemisen ja puuhailun syrjässä kiinni. Töissä on pitkästä aikaa taas hieman parempi kausi ja vapaa-ajalle olen hankkinut uuden harrastuksen, johon myös mieheni lähti mukaan. Elän tätä päivää ja nautin yhteisestä arjestamme.

Yksilöitä saman haasteen äärellä

2012-01-13T14:07:00.001+02:00

Alkutalven aikana otin uuden askeleen lapsettomuuden käsittelyssä ja tuo askel oli vertaistuki kasvotusten. Kävin katsomassa Hiljaa toivotut -dokumentin, osallistuin elokuvaan liittyvään keskustelutilaisuuteen ja lisäksi kävin paikallisessa lapsettomien vertaistukiryhmän kokoontumisessa. Olin oma itseni, avoin ja halukas keskustelemaan, kysymään muilta ja kertomaan itse. Tuon vertaistukiryhmän kokoontumisen jälkeen ymmärsin, että olemme kaikki yksilöitä vaikkakin saman haasteen äärellä. Meillä jokaisella on oma tarinamme, omat taustamme ja omat tapamme käsitellä lapsettomuutta. Kasvotusten ollessa ymmärsin, että jokaisella on omanlainen tapa käsitellä lapsettomuuttaan. Tällä kertaa kokoontumisessa ei ollut muita, joiden olisin kokenut kulkevan tätä polkua samantapaisesti. Vaikka en saanut sitä odottamaani vertaistukea "hei juuri noin se menee, ihan samaa olen minäkin miettinyt", niin sain todella hyviä näkökulmia oman prosessini läpikäymiseen.

Olen kirjoittanut tätä blogia nyt reilut kaksi vuotta. Vertaistuki saa minut jatkamaan kirjoittamista edelleen. Kiitokset Teille lukijat. Suuri kiitos myös miehelleni, joka taustalla omalta osaltaan vaikuttaa minua kannustaen siihen mitä tänne kirjoittelen.

Tänään alkoi uusi kierto. Tällä kertaa kalenteri on puolellamme ja oletetusti pääsemme nyt vihdoin siihen kolmanteen inseminaatioon. Sunnuntaina onkin sitten jo taas ensimmäisen Femarin vuoro. Tästä tämä taas lähtee, kohti kevättä.

Hoidot

2012-01-07T10:00:00.000+02:00

Olemme onnekkaita, olemme kertaalleen tulleet spontaanisti raskaaksi. Vaikka tämä on fakta ja ollut tiedossa jo hyvän aikaa, olen ymmärtänyt tämän kunnolla vasta nyt. Meillä on mahdollisuus tulla raskaaksi ilman lääketieteen apua tai ainakaan lääkäreiden mukaan mitään estettä sille ei ole, kun kerta kerran raskaus on alkanut.

Olen miettinyt mitä tehdään hoitojen jatkamisen suhteen. Kolmanteen inseminaatioon mennään, on se kuitenkin jo suunniteltu tehtäväksi. Mutta jatkosta en ole niinkään varma. Miehen kanssa on tullut tästä nyt paljon puhuttua. Aluksi IVF hoitojen väliin jättäminen on noussut vaihtoehdoksi haluttomuudestani olla vahvempien hormoonien vallassa. Mutta sen lisäksi ajatusta puoltaa mahdollisuutemme onnistua luomusti.

Ajatuksia tulee heiteltyä paljon ääneen puoleen ja toiseen. Mitään päätöksiä ei olla tehty, eikä IVF:än suhteen kiire olekaan. Edessä voi kuitenkin olla hetki jolloin päätös tulee tehdä. Mitenkähän julkisella puolella nuo lempeämmät omaan luomukiertoon tehtävät IVF hoidot onnistuisivat.. eipä taida olla siihen mahdollisuutta.

Välivaihe

2012-01-02T11:21:00.006+02:00

Tämä on eräänlainen välivaihe. Aluksi odotimme innoissamme perheen perustamista ja lapsen alulle saamista. Uskoimme ja luotimme siihen, että meistä tulee vanhempia. Edelleen pidämme tästä toiveessta kiinni, mutta kuin laittaen toisen jalan jo rajan ylitse, tiedostamme, ymmärrämme ja hyväksymme sen mahdollisuuden, että toiveemme omasta lapsesta ei toteudukaan. Kokonaan emme nyt kuitenkaan voi tuon rajan ylitse mennä. Niin kauan kun ikää vielä riittää tai lääketieteellisesti lapsen saanti on mahdollista, tulemme omaa lasta toivomaan. Tämän välivaiheen vaikeus onkin siinä, että toivoo parasta ja hyväksyy pahimman yhtäaikaa.

Jos vain ja ainoastaan toivoisimme parasta, arkemme pyörisi täysin lapsen yrityksen ympärillä. Uskoisin, että olisimme yksityisellä puolella ja syytäisimme tolkuttomasti rahaa ja energiaa tämän eteen. Näin ei ole. Hyväksymme tilanteen. Tämä homma ottaa aikaa. Lasta yritämme edelleen, nämä luomukierrotkin hyödynnetään täysin ja uskoa riittää. Mutta samalla yritämme rauhoittua ja antaa asioiden tapahtua omalla painollaan. Hyväksymme tosiasian, emme saa lasta helposti, jos ollenkaan. Jos saisimme nyt tiedon, ettemme voisi saada biologista lasta esim. lääketieteellisestä syystä, olisimme surullisia, mutta siitä alkaisi uusi prosessi tilanteen hyväksymisen osalta. Nyt kuitenkin olemme välivaiheessa. Uskomme ja luotamme, mutta myös hyväksymme. Tilanteen hyväksyminen tuo elämäämme paljon uutta sisältöä. Se lähentää meitä avioparina, se kohdistaa ajatuksiamme omaan hyvinvointiimme ja saa meidät uskomaan tulevaisuuteen.

Voimavaroja

2011-12-29T09:33:00.001+02:00

Olo on tyhjä ja täysi yhtäaikaa. Virtaa riittää tekemiseen ja puuhailuun, kun taas samalla jokaisen askareen ja ajatuksen eteen täytyy tehdä selvästi normaalia enemmän työtä. Henkiset voimavarani ovat vähissä. Pitkittyvä lapsettomuus, keskenmeno ja kangertelevat päivät työpaikalla vievät voimia. Mies ja liikunta pitävät minut raiteillaan, kiitosta niistä!

Edellisessä kierrossa jätettiin ovulaatiotikutukset väliin, mutta koska toiseen luomukiertoon lähdettiin ajattelimme, että on hyvä tietää miten tämä kroppa taas toimii. Yllätyksekseni minun ei tarvinnut tikutella kuin eilen ja tänään. Saimme digitestiin aamulla mukavan aurinkoisen hymynaaman. Limatkin tuntuvat olevan kohdallaan, tosin mielestäni limat ovat aina ennen tulleet päivää tai paria ennen ovulaatioplussaa. Tämä siis nyt muistiin.

Meille on todella tärkeää, että läheiset sukulaiset ja ystävät tietävät tilanteestamme, lapsettomuudesta sekä keskenmenosta. Ja uskon, että se tieto on tärkeä myös läheistemme mielestä. Jos he eivät tietäisi, he arvuuttelisivat asiaa keskenään ja vihjailisivat meille odotuksestaan hienovaraisesti. En osaisi valehdella, se tekisi kipeää kun tietää itse totuuden. Jos jokin ei niin läheinen kysyy meiltä, että miksi meillä ei ole lapsia, sanomme, että aina kaikki asiat eivät mene niinkuin suunnittelee. Mielestäni tämä on toimiva vastaus kohdallamme. Tästä kysyjä joko ymmärtää itse suoraan tai kiinnostuttuaan kysyy enemmän. Olemme valmiita kertomaan lisääkin.

Kävimme jouluna viemässä kynttilän paikalliseen tyhjän sylin muistopaikkaan. Vanhempani olivat mukanamme. Huomasin, etten osannut surra vanhempieni nähden. Laskin kynttilän ja höpöttelin, että onpas kauniita enkelipatsaita. Huomasin, että koko muu seurue olivat kyynelissä. Se kosketti ja antoi lohtua. Tyhjän sylin muistopaikka on niille jotka eivät ole saaneet lasta, tai jotka ovat menettäneet lapsensa odotusaikana niin aikaisin, ettei tavanomaista hautausta ole suoritettu. Mielestäni tällainen on arvokas paikka. On hienoa, että on jokin paikka mihin laskea kynttilä lapsettomuuden ja / tai keskenmenon kohdatessaan.

Uutta pukkaa

2011-12-17T09:11:00.001+02:00

Ihmetys ei anna sijaa surulle. Aikaisin alkanut tiputteluvuoto toi mukanaan aikaisen kierron päättymisen. Kierto jäi 26 päivään. Yhtä lyhyt kierto on ollut viimeksi kaksi ja puoli vuotta sitten. Eli erityislaatuiseksi ei tätä voi sanoa, mutta kummastuttaa se silti. Lyhyen kierron myötä on selvää, että alkanut kierto mennään niin ikään luomuna, koska ovulaation ajankohta osuus välipäiville eikä inseminaatiota klinikan lomien vuoksi voida tehdä.

Kiertoja

2011-12-14T12:25:00.004+02:00

Meneillään on luomukierto. Eroa hormonaaliseen kiertoon verrattuna on selvästi. Oletan, että erot johtuvat lääkkeettömyydestä. Rinnat ovat olleet turpeat oletettua ovulaatioajankohtaa ennen ja jälkeen, yhteensä lähes kaksi viikkoa. Rintojen turpeisuus lieveni selvästi tiputteluvuodon alettua kp 22. Pientä arkuutta rintoihin jäi, eräänlaista kihelmöintiä. Tiputteluvuotoa on nyt kolmatta päivää. Se on minun mittakaavallani tavallista tiputteluvuotoa runsaampaa vaikka se näkyykin jäävän vain paperista havaittavaksi. Niin massun kuin alaselänkin puolella on tuntunut ikävää juilintaa, tosin varsinaisesta kivusta ei voida puhua. Myös tiputteluvuodon aikainen ajankohta ihmetyttää. Onko keho jo kovin tottunut hormonaalisiin kiertoihin ja menee luomuilusta sekaisin? Onhan minulla noita hormonaalisia kiertoja tälle vuodelle ollut jo seitsemän kun luomuja vain kolme ja päälle yksi lyhyt raskaus.

Mielialaankin kierto antaa omat vaikutuksensa. Joko eletään PMS aikaa? Mieli on hieman matalalla ilman sen kummoisempaa syytä. Jokin sadepilvi nyt vain sattuu seuraamaan koko ajan pään päällä ja aiheuttaa typeriä ajatuksia. Käyn henkistä taistelua ja yritän valmistaa itseäni uutta kiertoa varten. Tiedän, että elämä ei muutu uuden kierron myötä mihinkään, toivo nostaa varmasti jälleen päänsä. Mutta jos suru iskee, niin en sen vierailua kiellä.

Rakkaus astuu surun päälle

2011-12-12T09:56:00.003+02:00

Rakkaus kantaa ja luo kerta toisensa jälkeen uutta toivoa. Se on rakkautta miestä ja syntymätöntä lasta kohtaan. Näillä eväin olen jaksanut tähän päivään ja varmasti yhtä vahvasti myös tästä eteenpäin. Rakkaus pitää surun kurissa astumalla sen päälle.

Tänään on kp 22 ja heti aamusta tuli tiputteluvuotoa. Näin aikaista tiputtelua ei ole tullut sen jälkeen kun raskauduin. Yllättäen mieli laukkaa ja sormet googlettaa epäillen kiinnittymisvuotoa. "Kyllä se selviää" sanoi mieheni ja on taas niin piinallisen oikeassa. Rauhoitutaan rauhoitutaan.

Lapsettomuuden myötä

2011-12-07T11:37:00.001+02:00

Olen oppinut nöyryyttä. Kaikista asioista ei voi päättää itse tai niitä ei voi hallita. On oltava nöyrä ja ottaa vastaan se kaikki mitä vain eteensä saa päästäkseen kohti haavettaan.

Olen oppinut olemaan itselleni armollinen. Se etten voi ohjailla tätä asiaa, ei ole pois minun kyvykkyydestäni tai tee minusta huonompaa ihmistä. Sallin itselleni hetket surulle ja hetket ilolle.

Olen oppinut luottamaan. Luotan siihen, että hyviä päiviä tulee niiden huonojen päivien jälkeen. Luotan siihen, että tavalla tai toisella saamme jonain päivänä lapsen kaipuun täytettyä rakkaudella lastamme kohtaan.

Olen oppinut kuuntelemaan kehoani. En tunne kehoni toimintaa kuukautiskierron suhteen vielä läheskään niin hyvin kuin voisi, mutta jotain olen oppinut. Olen tullut ehdottomasti herkemmäksi kuuntelemaan ja reagoimaan kehoni tuntemukiin väsymykseen, nestevajaukseen yms. liittyen. Voin fyysisesti paremmin kuin vuosiin.

Sylin tyhjyys ja lohduton käyttämätön hoivavietti raastavat synkkinä hetkinä sydäntä. Lohduttomuuden jäädessä taas taka-alalle, mieli on kirkas ja raastavimpiakin ajatuksia pystyy käsittelemään aktiivisesti. Asioille on annettava mahdollisuus tapahtua.

Lapsi on pilkkeenä silmäkulmissamme. Tuo pilke ei haalistu vaikka välillä silmissä muuten sumenisikin.

Päiviä

2011-11-25T15:03:00.001+02:00

Katselen kalenteria, odotan päivää, jonka ohittamalla koen pääseväni eteenpäin ikäväni kanssa. Tiedän sen päivän, se on päivä, joka on minulle kerrottu keväällä. Se on pienen tähtösemme laskettu aika - syntymättömyyspäivä. Aiomme mieheni kanssa käydä tuolloin viemässä paikalliselle tyhjän sylin muistopaikalle kynttilän. Pieni muisto, paikka surulle. Olen kuvitellut miten minulla olisi nyt suuri vatsa ja odottaisin lapsen syntymää, joulun ihmettä. Olen kuitenkin kiitollinen tästä mitä minulla nyt on. Rakas mies rinnallani ja turvallinen arki.

Mitä pidemmälle syksy on taittunut, sitä ikävämmälle on tuntunut miettiä tulevaa joulua. Suurin syy tähän on juurikin tuo syntymättömyyspäivä. En ole osannut miettiä mitään siitä eteenpäin. Nyt onneksi olen tästä ajatuksesta päässyt ylitse. Tieto kynttilän viemisestä rauhoittaa mieltäni suuresti. Se on yksi askel prosessissa käsitellä keskenmenoa.

En ole oikein koskaan ollut joulu-ihminen. Pyhästä koituvat lomat ovat olleet aina tervetulleita, mutta kodin koristelu tai jouluruokien laittaminen ei ole kuulunut omiin intohimoihini. Katsotaan miten tämän vuoden joulu menee. Ei ole suunnitelmia, mutta ei ole myöskään sitoumuksia suuntaan eikä toiseen. Mieli on siis joulun suhteen nyt ihan leppoisa.

Luomua pukkaa

2011-11-21T08:02:00.001+02:00

Soitto polille vahvisti luomukierron alkamisen: ei Femaria, ei inseminaatiota. Kolmas inssi on tehtävä ennen IVF:ään siirtymistä. Tuo kolmas inssi päästään tekemään joko heti tammikuun 2. tai 3. päivä (epäilen) tai sitten tammi-helmikuun vaihteessa. Hoitajan mukaan IVF:n suunnitteluun päästään heti kolmannen inssin jälkeen ilman jonotteluja.

Joka kerta polille soiton jälkeen syntyy mieleen uusia kysymyksiä. Kuten esim. tuon IVF suunnittelun kanssa. Suunnitteluajan saa heti, mutta pääseekö varsinaiseen hoitoon kuinka nopeasti? Ehkä on parempi jättää tämä asia hautomaan ja selvitellä ensi vuoden puolella. Pitkissä kantimissa tämän projektin kanssa ollaan joka tapauksessa.

Onneksi luomuilu ei katso kalenteria, ei paikkaa, eikä kellonaikoja.

Viikonloppuna ja loma-aikaan

2011-11-20T18:51:00.001+02:00

Kierto ei päättynyt odotettuun aikaan. Tänään on 30/29 ja tuntuma on, että kierto ei vaihdu ainakaan ennen aamua. Tämä tarkoittaa sitä, että seuraava ovulaatio osuu viikonlopun kohdalle ja inseminaatiota ei täten voida tehdä klinikan ollessa kiinni. Täytyy soitella polille miten kierron kanssa tehtäisiin. Pidetäänkö tauko myös hormooneista? Ja entä sitä seuraava kierto, jonka ovulaatio olisi heti uuden vuoden paikkeilla? Mitenkähän nuo klinikan loma-ajat menevät? Puuh... toivoin, että kolmas inssi oltaisiin saatu tehtyä ennen joulua... Minkäs teet kun kroppa ei toimi toimistoaikojen mukaan ;)

Testejä

2011-11-18T09:38:00.001+02:00

Tiistaina vatsani oli turvonnut tavalla, jonka tunnistin samankaltaiseksi kuin keväisen raskauteni aikana. Tiputteluvuoto ei ollut myöskään alkanut. Taisin siinä vaiheessa pompata kohti kattoa ja jatkaa kävelyä pari metriä maanpinnasta roikkuen pilvilinnoissa (se on ihana tunne). Olin malttamaton ja päätimme mieheni kanssa, että teen testin. Testinä toimi Clear Bluen testiviiva (ei digitaalinen) ja testiin piirtyi kontrolliviivan lisäksi hyvin ohut ja hyvin haalea viiva. Itse tartuin toivoon, mies onneksi ei vakuuttunut testistä. Teimme uuden testin heti seuraavana aamuna, digitaalinen testi sanoi tarkalleen "Ei raskaana". Tässä vaiheessa minunkin olisi pitänyt uskoa, mutta jatkoin omien tuntemusteni analysointia ja pidin toiveesta vielä kiinni, kun ei tiputteluvuotoakaan ollut vielä tullut. Tänä aamuna tein taas uuden testin, apteekin herkkä raskaustesti, tulos puhdas negatiivinen. Uskotaan uskotaan, varsinkin nyt kun pari tuntia testin jälkeen tiputteluvuoto alkoi.

Tällä viikolla leijailin ja pidin toiveesta isosti kiinni. En kuitenkaan kyennyt kirjoittamaan toiveista tekstiä tänne. Koin, että jos kirjoitan sen, en pysty hillitsemään sitä ja pudotus tulisi isommaksi. Myös Toiveissa kirjoitti omassa postauksessaan samankaltaisen ajatuksen. Piinapäivien jakaminen blogissa ei tällä kertaa tuntunut hyvältä.

Edessä kolmas inseminaatio. Uskoni siihen ei ole alhaisempi kuin ensimmäiseen tai toiseenkaan inseminaatioon. Luulenpa kuitenkin, että pelko jatkosta nostavat toiveita korkeammalle. Nyt on aika uskaltaa heittäytyä virran vietäväksi, enää tätä paattia ei voi ohjailla.

Hehku

2011-11-15T11:42:00.001+02:00

Meneillään on kp 25/29. Kierto on pitkällä ja tuottaa mieleen liikehdintää. Päässä jyllää tiedot historiasta, tiedot mitä missäkin vaiheessa kierrosta keskimääräisesti tapahtuu. Tämä vaihe on se, kun odotan tiputteluvuotoa alkavaksi kuluvan tai seuraavan päivän aikana. Juuri nyt tuntuu juilintaa selässä, joka historiatietojen valossa enteilee juurikin tuota odotettua tiputteluvuotoa.

Mennyt isänpäivä toi minulle muistot edellisestä äitienpäivästä. Olin tuolloin raskaana kuten myös siskoni. Juttelimme, että ensi vuonna äitienpäivänä mukuloita onkin sitten kaksi. No niin ei tulekaan olemaan. Mutta tänä isänpäinä juhlimassa kanssamme oli yksi lapsi, se siskoni saama, ihana rakkaus pakkaus. Äitini onnitteli isänpäivän johdosta myös miestäni. Ihmettelimme ääneen miksi, vastasi, että koska hän on mies.

Mies on mies, mutta kaipaa kovasti omaa lasta, isänä olemista. Viikonloppuna herkkänä hetkenä mieheni sanoi: "Haluan oman lapsen joka rääkyy ja huutaa ja jonka kanssa pitää yrittää tulla toimeen". Jaan tämän ajatuksen täysin. Nautimme suuresti kahden keskisestä arjestamme, mutta olemme enemmän kuin valmiita antamaan omasta ajastamme aikaa lapselle ja hänen erityistarpeilleen. Kaipaamme suuresti ja uskomme että saamme tilaisuuden vanhemmuuteen jonain päivänä.

Vanhemmuus terminä on pyörinyt viime päivinä mielessäni. Vanhemmuutta voi olla monenlaista, biologista-, sijais-, aboptiovanhemmuutta. Sydäntäni kivistää tieto niistä lapsista, jotka tälläkin hetkellä odottavat itselleen kotia lastenkodeissa. Meillä olisi parikin huonetta vapaana odottaen asukkaita. Kuitenkaan odotukset eivät kohtaa, kukaan ei voita. Olemme puhuneet sijais- tai tukiperheenä toimimisesta. Uskon, että se tulee ajankohtaiseksi tulevaisuudessa saimme omia lapsia tai emme. Tulemme kuitenkin käymään lapsettomuushoidot lävitse ennen kuin päätämme edetä näitä polkuja.

Lapsettomuushoidot, niin, vielä on yksi inseminaatio jäljellä nyt tehdystä suunnitelmasta. En voi kieltää etteikö mahdolliset jatkosuunnitelmatarpeet pyörisi alitajunnassa. Jos sinne joudutaan, tarvitsen siihen erityistä henkistä työstämistä. Sen aika ei ole vielä, vaikka toki sitä voi alustaa alitajunnassa ennalta. Käppyräinen sydämeni pysyy vielä lämpimänä ja toivo lapsesta hehkuu kirkkaana.

Kevättä rinnassa marraskuussa

2011-11-03T14:29:00.000+02:00

Kypsyttelyt on tältä kierrolta tehty, kun ovisplussa pärähti tikkuun eilen illalla. Inssiin päästiin tänään, joten tästä lähti käyntiin taas uusi piinapäivien sikermä. Tunnepuolella on meneillään aallonhuippu, mies ehti jo keksiä uuden nimityksen minulle: sädetikku. Kuulema sen verta on tämä tyttö sädehtinyt viimepäivinä, että uusi liikanimi on paikallaan. Mikäs siinä, kieltämättä olo on kuin kevät olisi tullut. Hormoonit heittelee! Mutta on se kyllä miehessäkin näkynyt, siis positiivisuus. Tuntuu kuin taas kerran oltaisiin toisiimme rakastuneet.

Kypsyttelyä

2011-10-31T12:30:00.000+02:00

Maailma on jälleen kirkkaampi ja mieli hellempi, kun Femar kuuri on saatu päätökseen ja pari päivää on tasoiteltu sen jälkeen. Mielialavaihtelut pääsivät viime viikolla yllättämään voimakkuudellaan, olen kuitenkin itseäni pitänyt aina aika tasaisena ihmisenä. Tuki ja turva läheisiltä nousevat entistä tärkeämpään rooliin. On tärkeää, että itseään ei tarvitse piilottaa komeroon esiin nousevien tunteiden vuoksi.

Tämänpäiväisessä ultrassa estraadilla oli oikealta puolelta tuloillaan oleva 20 millinen johtofollikkeli ja sentin paksuinen kohdun limakalvo. Ovulaatiotesti näytti tosin vielä negatiivista, joten annetaan paikkojen vielä rauhassa kypsyä. Toiseen inseminaatioon päästään luultavimmin kolmen päivän sisään.

Lääkärin kanssa sovittiin, että kaikki kolme inseminaatiota tehdään nyt ennen joulua putkeen ilman lääkityksen muutoksia tai välikiertoja. Tämä oli helpottava tieto tai suunnitelman lukitseminen, koska jotenkin tuo joulu on mielessä eräänlaisena projektin tarkistuspisteenä.

Valtoimenaan tunteita

2011-10-28T09:45:00.000+03:00

Meneillään on Femar kuuri ja tämä on nyt toinen seitsemästä kuurista, jossa huomaan suurta mielialavaihtelua kuurin aikana. Eilinen postaukseni kumpusi hetkestä, jossa hormoonit saivat vallan. Olen osannut puhua lapsettomuudesta ja siihen liittyvistä asioista avoimesti, mutta en ole osannut kunnolla itkeä suruani. Kaikki se itku kumpusi sitten eilen pintaan. Se oli puhdistavaa ja helpotti oloa.

Tuo hetkisen kestänyt itkukohtaus sai kipinänsä iloisista uutisista. Uutisista joita osasin odottaa ja joihin olin jo etukäteen varautunut, siis siihen miten minun tulee pitää itseni koossa. Siskoni synnytys sai onnellisen lopun ja pieni vauva on saanut aloittaa elämänsä. Se onnellisuus toisen puolesta ja se helpotus mikä uutisista tuli (helpotus, että kaikki meni loistavasti loppuun asti) toi silmiin onnen kyyneleet. Kun hanat olin auki saanut lähti mieli mylläämään, omaa napaa tuijotellen. En pääsisi näkemään pientä vastasyntynyttä moneen päivään ja se harmitti. Sitten aloin miettimään pientä vastasyntynyttä yhdessä sen olemassa olevan kaipuuni kanssa yhtäaikaa ja sekös sitten vei mukanaan. Kiitos miehelleni ja vanhemmilleni, jotka olivat eilen tukenani.

Vielä tänään napostellaan yksi Femari ja jäädään odottelemaan maanantaista ultrausta. Nyt on uudella tavalla vahvistunut olo. Tunteiden aallokko on siitä mukava, että kun käy siellä aallonpohjalla saa luvan kanssa ainakin jonkun aikaa surffailla siellä aallon harjalla.

Minä en ole

2011-10-27T10:41:00.001+03:00

Sydämessäni minulla on kova ikävä, kaipuu. Kaipuuni kumpuaa syvältä sisimmästä, se on täynnä hersyvää hellyyttä, lämpöistä huolenpitoa, turvallista hoivaa.

Tuntuu kuin seisoisin pitkän lapsijonon edessä ja käyn lapsia yksi kerrallaan lävitse hokien... ei, ei, ei, sinäkään et ole se, etkä sinä... Kukaan näistä lapsista ei ole se, jota minä SAISIN rakastaa, pitää lähellä. Minulla ei ole oikeutta kenenkään lapsen lähelle siinä merkityksessä kuin minä ITSE haluaisin ja toivoisin. Minä en ole äiti.

Matkalla

2011-10-25T11:49:00.000+03:00

"Alkuun matkattiin vauvakuumeesta lapsettomuuteen, nyt matka jatkuu mököä syliin odotellen." Näin kertoo blogini alaotsikko. Otsikko muuntui tuohon muotoonsa keväällä raskautemme myötä. Jätimme lapsettomuuden taaksemme ja odotimme lasta syntyväksi. Tuli kuitenkin keskenmeno ja tiesimme, että odotetulla aikataululla emme mököä syliin saisi. En kuitenkaan halunnut muuttaa otsikkoa takaisin. Koin, että lapsettomuuden ei pidä olla se itsetarkoitus vaan sen toiveen siitä rakkaasta lapsesta. Se on kaipuuta omaa lastaan kohtaan, toivoa siitä, että saame mökön vielä lähellemme, luoksemme. Sillä matkalla olemme, matkan kesto vain on tuntematon.

Uusi kierto on käynnistynyt ja uusi Femar kuurikin on saatu alkuun. Ultrausta on luvassa ensi maanantaina ja oletettavasti toinen inseminaatio tehdään ensi viikon aikana. Ensin hoitaja väläytteli ajatusta siitä, että pidettäisiin välikierto, mutta ei jatkanut lausettaan sen pidemmälle vaan varasi ultra-ajan. Enkä nyt sitten osannut siinä puhelun aikana hämmästykseltäni kysellä onko sellaista välikiertoa luvassa. Oletan, että nyt kuitenkin tosi hommiin ryhdytään, kun Femar määrättiin ja ultra tulossa. Täytyy nyt sitten varautua siihen, että seuraava kierto saattaa olla lääkärin määräyksestä välikierto. Tämä saattaa tarkoittaa sitä, että välikierron jälkeen kierto osuu joulupyhille, jolloin aikataulujen vuoksi saattaa välikierto olla pakollinen. Jääpi nähtäväksi, jotenkin sitä vain oli ajatellut, jotta inseminaatiot saataisiin tehtyä tämän vuoden puolella ja joulunaikana voitaisiin mietiskellä jatkosuunnitelmia.

Tämä vaihe kuukaudesta on se auvoisin. Vuoto on lopuillaan, uusi mahdollisuus edessä ilman sen suurempia odotuksia. On hyvä ja seesteinen olo, aika jolloin voi taas kaivaa sen toiveen ja uskon sieltä mielen syövereistä.

Usko ja toivo

2011-10-18T10:07:00.001+03:00

Kierto on lopuillaan, siitä sain selvän merkin aamulla alkaneesta tiputteluvuodosta. Tarkoituksenamme oli testailla tänään illalla, mutta nyt ei ole tarvetta testitikkuja tuhlailla. Pidimme mieheni kanssa pienen hiljaisen hetken, olimme lähekkäin, tiesimme ja tunsimme toistemme pettymyksen. Hetken toiveikkuus on taas poissa, mutta uskon sen taas nostavan päätään, kunhan uusi kierto saadaan taas käyntiin.

Halloweeniksi haamu - keskustelu / kysely

2011-10-10T06:00:00.000+03:00

On vuoroni ottaa osaa Halloweeniksi haamu -keskusteluissa keskustelun avaajan roolissa. Osaltani keskustelu on tosin enemmän kyselyn tyyppinen. Kysely on avoin kaikille ja toivonkin, että kommentteihin tulisi vastauksia eri elämäntilanteissa olevilta lukijoilta. Vastaan itse kysymyksiin myöhemmin kommenttien joukkoon. Kyselyssä on monen monta kysymystä, mutta vastaustyyli on vapaa. Voit vastata jokaiseen kysymykseen erikseen tai sitten kertoa aiheesta vapaamuotoisesti.

Haluaisin kysyä miten seuraat kuukautiskiertoihin/ raskausyrityksiin/ raskauteen liittyviä asioita? Kirjaatko asioita ylös paperille säännöllisesti, pidätkö asioista kirjaa sähköisesti vai elätkö oman muistisi varassa? Miksi kirjaat asioita ylös tai miksi et ole asioita itsellesi muistiin kirjannut? Mihin käytät tietojasi (johonkin kirjattuja tai muistista poimittuja) omaan kiertoihisi tai raskauteen liittyvissä asioissa? Mitä hyötyjä tai haittoja näet asioiden ylös kirjaamisessa? Jos kirjaat (tai haluaisit kirjata) asioita ylös sähköiseen muotoon, niin miten sen teet, millä välineellä? Miten sähköisen välineen olisi hyvä tukea kyseisten asioiden ylöskirjaamisessa tai kirjattujen asioiden seuraamisessa?

Muistiin

2011-10-06T16:00:00.001+03:00

Kirjoittelen tähän muistiin fyysisiä ja henkisiä tuntoja tähän kiertoon ja inseminaatioon liittyen. Ovulaatiota en ole havainnut ennen tämän syksyn kiertoja. Aiemmin on kyllä ollut ovulaation aikaista vuotoa (verta ja limaa), mutta siihen se on jäänyt. Nyt edellisessä kierrossa (luomukierto) ja tässä kierrossa on ollut selvääkin selvempiä tuntoja ovulaation aikaan.

Tässä kierrossa kp 11 päivän aikana totesin, että limaa tulee sen verran, jotta ovulaatioplussan arvioin tulevan kp 13-14. Muita fyysisiä tuntemuksia oviksen suhteen ei ollut.

Kp 12 aamulla olin folliultrassa ja siellä löytönä 20mm folli vasemmalta. Viiva-ovistesti näytti (tulkintani mukaan) puoliltapäivin plussaa. Digitesti näytti kuitenkin puolestaan negaa kolmen aikaan iltapäivällä. Toinen kuuden aikaan illalla tehty digitesti näytti jo plussaa. Fyysiset tuntemukset vahvistuivat päivän mittaan; pientä ällötystä (johtuikohan jännityksestä?), menkkamaista juilintaa selässä, arat nännit, kovaa nippailua vasemmalla alavatsassa.

Kp 13 tuntemukset ennen inssiä; pientä ällötystä (edelleen johtuikohan jännityksestä?), ovulaatiovuotoa (verta) puoliltapäivin, nännien arastus, pientä juilintaa vasemmalla alavatsalla. Tuntemukset inssin jälkeen: menkkamainen selvä juilinta selässä sekä vatsassa, kovaa nippailua erityisesti vasemmalla puolella alavatsalla ja kohtu tuntui painekattilalta. Itse inssin aikana en tuntenut muuta kuin selvän nipistyksen katetrin asettamisesta ja pois ottamisesta.

Henkisenä tuntona on hyvä mieli. Molemmat saimme hoidettua hommamme ja tehtävämme tässä hoidossa. Vaikka emme olleet läsnä toistemme osuuksissa niin silti koemme, että mikäli tästä nyt raskaus alkaa, on lapsi saanut alkunsa meidän rakkaudesta.

Mutta nyt... kahden viikon odotus. Puuh...

Aallonhuippu

2011-10-04T09:36:00.002+03:00

Jaiks! En pidättele jännitystäni nyt yhtään. On mukavaa, että perhoset lentelevät mahassa ja on erittäin toiveikas olo. Aallonhuipulla mennään, joten nautitaan nyt!

Kävin folliultrassa aamulla. Femar on antanut erittäin hyvän vasteen. Lekuri bongasi vasemmalta puolelta 20mm follikkelin. Kohdun limakalvo puolestaan oli pinkeä ja paksu, joten siellä vastaanotto on hyvä. Follikkeli oli lekurin mukaan kokonsa puolesta kypsän näköinen, joten ovulaatio plussa on odotettavissa jo tänään. Se olisi aikaisemmin kuin koskaan, koska nyt on kp 12. Testailen tuossa kohtapuoliin.

Tätä toiveikkuuttani lisää se, että johtofollikkeli on tuolla vasemmalla puolella. Keväällä raskauduttuani johtofolli oli juurikin tuolla puolella. Eli todistettavasti se vasemman puoleinen munatorvi on auki ja siittiöillä on hyvät edellytykset päästä perille.

Tjaah.. kyllä tuo ovistesti nyt aika vahvan viivan antaa. Tuon vahvuinen viiva tuohon testiin on antanut samalla aikaisemmin digitestiin plussan. Taidanpa soitella klinikalle.

Aika varattuna inssiin huomiselle iltapäivälle!

Perhosia ilmassa

2011-10-03T14:52:00.000+03:00

Tämän kierron ensimmäinen tikutus tehty. Odotetusti ovulaatiotesti näytti negatiivista, mutta viiva jäi haaleammaksi kuin odotin. Tämä viitannee siihen, että ovulaatio plussa tulisi vasta kp 14 eli torstaina. Ei haittaa sinänsä, mutta yllätti. Katsotaan miten käy.

Huomenna ensimmäiseen ultraan. Myönnän, että jännitän. En ultrauksia tai inseminaatiota vaan tätä touhua yleensä ja sen aikaan saamaa tulosta. Odotukset ovat korkealla.

Petipuuhiin tällä hoidolla on omat vaikutuksensa. Paljon puhuttu "pakkopulla" jää tekemättä, kun ennen toimenpidettä tulee pidättäytyä 2 vuorokautta ja itse ovulaation aikaan ei tarvitse kahden kesken tehdä mitään. Paino sanassa tarvitse. Uskon, että kun pakko lähtee ajatuksista pois, kiinnostaa petipuuhat tavallista enemmän.

Töissä on onneksi hiljaista, joten ultraukset ja ennalta määräämätön hoidon ajankohta eivät haittaa minun aikataulujani. Miehen osuuskin onnistunee kiireisten työaikojen keskellä.

Hoitosuostumus

2011-09-28T13:39:00.002+03:00

Kävimme tänään polilla allekirjoittamassa hoitosuostumukset lapsettomuutemme hoitamiseksi inseminaatiolla. Kyseistä lappua pitää kiikuttaa jokaiseen ultraan ja itse toimenpiteeseen, niin ja miehellä pitää oma lappu olla mukana, kun toimittaa näytteensä klinikalle. Tärkeä lappu. Uutena tietona tuli, että varsinainen toimenpide tulee ostettuna palveluna paikalliselta lapsettomuusklinikalta, joten ultrat ja toimenpide tehdään eri paikoissa.

Käynti polilla oli ihan paikallaan, koska lääkäriltä jäi edellisellä käynnillä käytännön asioiden kertominen kokonaan välistä. Nyt tiedämme missä paikassa tapahtuu mitäkin ja sen, että minun tulee käyttää ovulaatiotikkuja varsinaisen inseminaation ajankohdan selvittämiseksi. Tämän tikutus-homman tiesin itse jo aiemmin, mutta vain, koska olin netin kautta kyseiseen tietoon törmännyt. Samapa tuo missä ja miten käytännön asiat tietoon tulevat. Olisi se lekuri tai hoitaja varmasti viimeistään ultrassa asioista tarkemmin kertoneet.

Historiadatan perusteella voidaan arvioida, että inssi tehdään ensi viikolla torstaina. Eli olettamuksena on, että tikkuun pärähtää positiivinen tulos keskiviikkona (kp13), jolloin toimenpide tehtäisiin sitä seuraavana päivänä. Historiadataan nojaten on mahdollista myös, että plussa tulee kp14. Päivä sinne tai tänne.

Kuukautiseni ovat tällä kertaa olleet tavanomaiseen runsaammat. Nyt mennään kuudetta päivää ja vuoto ei osoita loppumistaan samalla tavalla kuin aikaisemmin. Vuotoa tuli edellisen kierron puolivälissä ja kokonaisen viikon ennen varsinaista kierron päättymistä. Eli hanat ovat taas olleet pari viikkoa avoinna. Toivottavasti tämä ei viittaa uuteen polyyppiin. Täytyy ultrassa pyytää tsekkaamaan, että eihän kohdusta löydy mitään ylimääräistä.

Ajatuksia

2011-09-27T13:18:00.001+03:00

Inseminaatio. Hui. Ei käy kateeksi miehen roolia tuossa toimenpiteessä. Miehen on kyettävä tekemään, kesken kiireisen työviikon ja mahdollisesti kesken työpäivän, hänestä riippumattomana ajankohtana, oma osuutensa keinohedelmöityksestä. Itseni ei tarvitse "kuin" maata selälläni oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Olemme puhuneet tästä ja mieheni yrittää ottaa asian rennosti. Tänään meinasi pieni paniikki asian suhteen tulla, kun hänen on oltava tiistaina työmatkalla ja eihän tässä sitten tiedetä milloin se ovis iskee. Jos kierrossa mennään yhtä säännöllisesti kuin tähänkin mennessä, niin ei tiistain osalta kuitenkaan hätää pitäisi olla, vaan inssi tehtäisiin keskiviikkona tai torstaina. Nähtäväksi jää.

Suhteet perheellisiin. Toivomme lasta, mutta arkemme elämme kahden. Haluamme nauttia toistemme seurasta ja elää hetkessä. Meille molemmille on tärkeää jakaa arjen pieniä ihmeitä toistemme kanssa. Käymme yhdessä ulkona ja kyläilemme ystäväperheiden luona. Välillä meistä molemmat kuitenkin kaipaavat omaa aikaa ja ajanviettoa omissa piireissä. Miehelle se on tällä hetkellä hieman helpompaa. Miesten (perheellistenkin) on helppoa sanoa lähtevänsä viettämään iltaa poikaporukalla. Naisten osalta se ei niin helposti onnistu, tai ainakaan äidit eivät kovin helpolla itseään irtaannuta omista perhekuvioista.

Olen ehdottanut tyttöjen iltoja ja sanonut, että hekin voivat ajankohtaa ehdottaa, koska tietävät perheensä arkirutiinit ja aikataulut parhaiten. Hiljaista on ollut. Keskenään äiti-ihmiset kyllä tapaavat, yhdessä lastensa kanssa. He käyvät poimimassa marjoja, käyvät perhepuistossa ja niin edelleen. Tämä on mielestäni hienoa, lapsetkin saavat samalla leikkikavereita. Itse tosin koen jääväni täysin ilman niitä "leikkikavereita", koska minulla ei ole lapsia. En kuulu tuohon äiti-piiriin. Tunnustan, että tunnen itseni ulkopuoliseksi. Tiedä sitten miten käy, kun meillä lapsi on. Tuntuu tyhmältä "välineistää" lasta, jotta pääsee piireihin. Tuntuu väärältä, en minä lasta sen vuoksi halua. Onko teistä joku tuntenut tällaista ulkopuolisuutta?

Uutuuden viehätystä

2011-09-26T10:09:00.002+03:00

Nyt se on sitten sovittu, ensimmäinen lapsettomuushoitoon liittyvä käynti polille. Viikon päästä tiistaina on ultra (kp 12) ja sitten nähdään miten hoidon kanssa käy. Toivotaan, että ultrassa saadaan nähdä komeita follikkeleja. Varsinainen inseminaatio tapahtuu arviolta ensi viikon torstaina. Eilen aloitin Femarin syönnin, sitä syödään kerran päivässä kiertopäivinä 3-7.

Ilmassa on uutuuden viehätystä. Tapahtuu jotain uutta tällä rintamalla, jotain ennen kokematonta. Vaikka kyseessä onkin koruton pari käyntiä vaativa toimenpide, tuo se tälle matkalle jotain uutta. Nauttikaamme nyt tästä viehätyksestä, seuraavassa kierrossa se ei varmaan enää niin viehätäkkään.

Kävin vyöhyketerapiassa kerran viikossa kuukauden ajan. Viehätyin hoitomuotoon suuresti ja haluan jatkaa sitä. Tässä välissä haluan kuitenkin saada ensin hammaskalustoni kuntoon. Olen saanut tuta elämäni pahimmat hammassäryt viime viikkoina, kun yhden hampaan juuri päätti mennä kuolioon, vaikka koko kesän ajan se vaikutti paranevan. Kolmen viikon sisällä hammashoidot pitäisi olla pulkassa, toivotaan. Välttyäkseni tältä kärsimykseltä tulevaisuudessa, aloitin kesäkuussa päivittäiset hampaiden lankaukset ja suuveden käytön niiden päivittäisten hammaspesujen lisäksi. Ja onhan yksi askel kohti parempaa suunhoitoa myös se, että nykyään käytössäni on sähköhammasharja, kun tuo omalla kädellä veivattava harja on ollut turhan laiska pitämään hampaita kunnossa.

Bye bye yk21

2011-09-23T14:27:00.000+03:00

Yk 22 aloitettu, tuntuu kuin olisin astunut jonkin jokilaivan kyytiin. Luotan, että paatti pysyy pinnalla. Enää ei odotella junia vaan nyt odotellaan satamaan pääsyä! Vaihtelua elämään!

Elämä kantaa

2011-09-19T09:06:00.003+03:00

Koen voivani edelleen hyvin ja nyt tarkoitan enemmän sitä henkistä puolta. On jotenkin aikaisempaa seesteisempi olo. Kuitenkin tunteiden vuoristorata pelkoineen pysyy matkassa mukana. Meneillään on piinaviikko, jonka lopussa joko iloitaan luomuplussaa tai soitetaan aikaa ensimmäiseen varsinaiseen lapsettomuushoitoon.

Lisäys: Ei siinä kauaa mennyt, kun piinailu on jo hyvä lopettaa. Tuttu pieni tiputteluvuoto on alkanut.

Hyvä olla

2011-09-10T22:48:00.000+03:00

Juuri nyt on hyvä olla. Mieli on luottavainen loppuvuoden osalta lapsen yrityksen suhteen. Mieltäni rauhoittaa se, että hoitoihin lähdetään ilman uusia lääkkeitä tai piikkejä. Kun keväällä meidän piti aloittaa hoidot, jännitin nimenomaan noita hormonihoitoja. Toivotaan, että niihin ei tarvitse mennä.

Vyöhyketerapia oli viikkoa ennen ovulaatiota ja päivänä jolloin sain tikkuun ovulaatio-plussan. Ovulaatio olikin sitten aikaisempiin verrattuna voimakkaan tuntuinen. Minulle tuli jopa verivuotoa, jota ei ole oviksen aikaan ollutkaan sitten viime helmikuun. Niin ja olihan sekin jo aika positiivista, kun ovis tuli näin täysluomikierrossa.

Voi tätä mielenrauhaa! Vaikka tiedän,että tämä on yhtä tunteiden vuoristorataa, sitä on niin onnellinen mieli täällä huipulla ollessa.

Mielen ja kehon hyvinvointi

2011-08-30T19:35:00.003+03:00

Minulla oli pitkä kesäloma. Lääkkeellinen tyhjennys tehtiin juuri loman kynnyksellä. Ymmärsin, että oma hyvinvointi vaatii sen, että kulkisin eteenpäin päivä kerrallaan tehden juuri sitä mitä silloin huvittaa ilman suorituspaineita. Nukuin ja paljon. Ihmettelin Suomen kesää ja nukuin päälle hieman lisää. Meni kuukausi, vointi parani, mieli keventyi. Miehelläni alkoi kesäloma ja itse päätin aloittaa oman kehon hyvinvoinnin huollon. Meni kuukausi kun nautiskelin yksin ja yhdessä tehdyistä reissuista kävellen ja pyöräillen. Sitten tuli aika palata töihin. Se oli kova pala. Minulla oli tarve oman itseni hallintaan, oman hyvinvoinnin parantamiseen.

Liikunta on ollut minulle pitkään henkireikä, siksi tuntui luonnollisimmalta lisätä liikuntaa arkeen. Liikunta vie ajatuksia parempiin rakentavampiin asioihin, endorfiinit helpottavat henkistäkin puolta ja tekemisen kautta saan onnistumisen tunteita. Ravintopuoleen aloin kiinnittämään huomiota jo vuosi sitten ja sillä tiellä olen edelleen. Nyt yhdessä mieheni kanssa opettelemme laajentamaan kasvisruokien skaalaa.

Tunnen tarvitsevani apua joltakulta ulkopuoliselta oman hyvinvointini ylläpitämiseen. Mietin olisiko minulla tarvetta käydä juttelemassa jonkun ammattilaisen kanssa lapsettomuudesta. Päädyin siihen tulokseen, että juttelusta olisi varmasti hyötyä, mutta tässä vaiheessa en kuitenkaan tunne, että juttelu olisi se asia mitä kaipaan. Joskus taannoin luin jonkun blogista vyöhyketerapiasta, tämä jäi mieleeni ja eilen varasinkin ajan itselleni. Pääsin kokeilemaan kyseistä hoitomuotoa jo tänään. Ja vyöhyketerapia osoittautui juuri niin mun jutuksi! Rentoutuminen ja terapiasta tulleet tuntemukset (niin fyysiset kuin henkisetkin) saivat minut kiinnostumaan hoidosta lisää. Aion käydä hoidoissa vielä ainakin kolme kertaa niin, että hoitokertojen väliin jää vajaat pari viikkoa. Mukavaa, kun löytyi jokin uusi mukava tapa edistää omaa hyvinvointia.

Hajanaisuus

2011-08-29T16:46:00.000+03:00

Joku ihmeen pieni ahdistus minulla on päällä. Tässä hajanaisia ajatuksia, kun mitään yhtenäistä ei synny:

* Olemme hedelmällisiä, alentuneen hedelmällisyyden syytä ei voida tutkia (niin, että tulos olisi 100%)

* Pääsemme hoitoihin

* En tarvitse superovulaatio hoitoa (pistokset yms.), eli ovulaation induktioon riittää Femarin pieni annos

* Ei harmita, että tässä välissä on yksi luomukierto

* Meillä molemmilla odotukset kohdistuvat inseminaatioon ei niinkään tähän luomukiertoon

* Siskon laskettuun aikaan on kaksi kuukautta

* Omaan LA:han pitäisi olla nyt vain kolme kuukautta

* Ikävöin meidän pientä elämän alkua, sitä ruudulla näkynyttä sykettä

* Meille tuli kaksi vuotta täyteen raskautumisyritysten osalta

* En koe olevani epäonnistunut, mutta tunnen osittaista kykenemättömyyttä

Lekuri

2011-08-22T15:10:00.002+03:00

Noin puolet siitä ajasta, kun lääkärin kanssa keskusteltiin (tai häntä kuunneltiin) ymmärsin, ettemme tule pääsemään hoitoihin, koska olemme kerran raskautuneet ja täten olemme todistetusti hedelmällisiä. Lääkäri kuitenkin loppujen lopuksi ehdotti, että yksi kierto mennään luomuna ja sen jälkeen he tarjoavat kolme inseminaatio-hoitoa Femarin kera.

- Selvä, tällä mennään.

Here we go again

2011-08-21T13:04:00.000+03:00

Järkyttävän tyhmää testailla nyt vasta kun on kp 26. Mieluummin odottaisin, että kuukautiset ovat myöhässä. Tällä kertaa haluttiin testailla, koska huomenna on lääkäriaika ja tarkoitus tehdä suunnitelmia syksyn suhteen mahdollisten hoitojen osalta. Testistä tuli nega. Se ei ollut odotettua eikä odottamatonta. Järkyttävän tyhmää vaan.

Täynnä

2011-08-18T14:58:00.000+03:00

Possujuna. Olen possujuna, joka kiertää joka kierroksella samat kulmat ja kaarteet. Välillä matkassani on mitä mukavampia ja iloisimpia lapsia. Joka kerta kahden kierroksen jälkeen lapset kuitenkin jäävät pois matkasta. Ikävöimään ei voi jäädä, koska uudet kiertolaiset odottavat jo omaa vuoroaan. Possujunan on oltava altis palvelemaan, jakaa iloa ja tuottaa mukavia kokemuksia.

Kauanko tätä junnaamista kestää? Haluan olla itselleni rehellinen, mutta en kykene vastaamaan tähän kysymykseen. En tiedä -vastaus ei lohduta, ei anna uskoa tulevaan. Mistä tämä kuukausittainen toivon kipinä sitten oikein tulee? Se on ihme, josta on jaksettava pitää kiinni, jostain syvältä se kumpuaa. Se on uskoa, toivoa ja rakkautta.

Tässä kierrossa olen toden todella joutunut työstämään tuntemuksiani ja ajatuksiani tulevan viikonvaihteen suhteen. Sunnuntaina teen testin, jos siihen mennessä ei tiputteluvuoto ala. Testi voi merkitä sitä parasta tai sitten sitä toista, joka toisaalta ei ole edes se huonoin. Maanantaina menemme lääkäriin. Listaa keskustelun tueksi en osaa tehdä ennen sunnuntain testiä. En tiedä mitä toivon syksyltä, jos syksyn suunnitelmia lääkärin kanssa joudutaan tekemään.

Mieheni elää tässä kaikessa niin mukana. Olen havaitsevani toiveikkuuden hiipumista hänen silmistään, mutta onneksi kuitenkin tiedän, että siinä on mies joka ei toivostaan luovu. Meistä molemmista kumpuaa sitä jotain, sitä jotain joka kuljettaa meitä eteenpäin. Toivottavasti sen jonkin varastot eivät ehdy.

Voihan oireet

2011-08-16T09:20:00.002+03:00

Se on kp 21 ja minulla on oireita. Vatsaa on nipistellyt viimeisen viime viikon aikana ja nyt tänään on tullut tisseihin arkuutta ja jomotusta. Niin ja valkovuotoa on tullut odotettua enemmän. Vertaan tämän kierron oireita nyt kahteen viimeiseen, koska sitä aiempien (ennen raskautta) kiertojen oireita en muista. Olen ollut hyvin toiveikkaalla mielellä tämän kierron, mutta nyt olen paniikissa, se on piinapäivien aika!

Meille on varattuna aika lapsettomuuslääkärille ensi maanantaille. Ajattelin, että tekisin sunnuntaina (kp 26) herkän raskaustestin, jotta tietäisimme millä mielellä lääkärille olisi hyvä mennä. Toki, jos testiin plussa tulee, täytynee lääkäriaika perua.

Tää on niin tätä. Vaikka toisaalta tuntuu, että tähän piinailuun on parin vuoden aikana turtunut, niin jostain syystä juuri nyt kesäloman päätyttyä olen taas toiveikkaalla tuulella. Nöyränä kuitenkin itseänä muistuttelen, että suuremmatkaan oireet eivät ole raskauden tae.

Mies kertoi luottavansa nyt (keskenmenon myötä) entistä enemmän minun tuntoihin ja tuntemuksiin. Osittain pelästyin tätä, koska nyt meitä on kaksi panikoijaa (onnellisia ja toiveikkaita) näiden oireiden vuoksi. Nyt muuten iski rakkaus-kohtaus. Miten paljon miestäni rakastankaan! Olen saanut tuntea itseni arvostetuksi ja rakastetuksi joka päivä isommin ja suuremmin. Tjaah... pitäisikö oirelistalle lisätä sentimentaalisuus?

Tiputteluvuoto on ollut vaivanani muutaman vuoden aina tuohon keväiseen raskauteen saakka. Keskenmenon myötä myös tiputteluvuoto jäi pois kuvioista. Tai ainakin nyt on jo kolmas kierto menossa ilman kierron puolivälissä ja reilusti ennen kuukautisten alkua tulevia vuotoja. Niukkaa vuotoa on tullut pari päivän ajan ennen kuukautisia, mutta sitä ei viitsi laskea, kun ennen vuotoa tuli kaksi kolmasosaa kuukaudesta!

Ajattelemisen aiheita

2011-08-01T13:53:00.004+03:00

Tosiaan kohti tuntematonta mennään. Oma projektimme "mökö syliin asti" osallistuu blogistanian uuteen alkavaan projektiin Halloweeniksi haamu. Tämä on nyt kuudes projekti mihin lähden mukaan. Edellisen kerran tärppäsi, mutta tarve uudelle projektille tuli odotettua aiemmin. Toivon onnea kaikille projektiin mukaan lähteville ja kiitos Junnalle projektin vedosta!

Blogia olen kirjoittanut kaksi vuotta ja tuntuu, että ajatukset eivät tästä kamalasti enää muutu. Kuukausi toisensa perään tulee samat tunteet tulee käytyä uudelleen läpi, toki pitkin matkaa mukaan tulee uusia näkökulmia ja hieman eri tunteita. Lukijoita minulla on laskurin ja ahkerien kommentoijien kommenttien perusteella mukavasti, joten ajattelin käyttää tilaisuutta nyt hieman hyväksi. Toivon, että jätätte kommentteihin kysymyksiä. Kysymykset voivat koskea minua tai muuta maailman menoa. Nyt saapi udella tai muuten vain kysellä!

Ja tähän loppuun etsintäkuulutus: ÄNI! Olet laittanut blogisi salasanan taakse ja kaipailisin kovasti lukea kuulumisiasi. Jos vain tämän luet ja sallit minulle kunnian lukea blogiasi, laitathan salasanan minulle osoitteeseen caudensia@gmail.com. Kiitos.

Mielenmuutos

2011-07-30T10:02:00.003+03:00

Muutimme mieltämme suunnitellun luomukierron suhteen. Ajatuksenamme oli mennä vielä tämä kierto ilman tikutuksia ja hormoonin antamaa avustusta. Olin jutustellut miehelleni siitä, että kohta tulee kaksi vuotta täyteen lasta yrittäessä. Tämä sai hänet miettimään ja hän ehdotti luomukierrosta luopumista. Keskustelimme ja päädyimme hänen ehdotuksen mukaiseen suunnitelmaan. Minulla oli vielä Femaria jäljellä talvella saamastani reseptistä, joten kipitin hakemaan kuukauden annoksen lääkettä apteekista. Ostin samalla digitestejä, vielä pitäisi tilailla tikkutestejä netistä oviksen bongaamiseen. *Huokaus*... tässä sitä taas mennään, kohti tuntematonta.

Pitkä loma

2011-07-27T10:52:00.002+03:00

Uusi kierto alkanut, edessä toinen luomukierto. Edellisessä ja tässä kierron vaihdossa on tullut esiin uusi oire tai ainakin se on huomattavasti aiempaa voimakkaampi. Oire on ääretön väsymys. Eilinen ei tahtonut sujua millään vaikka nukuin aamiaisen jälkeen vielä aimo unet. Yritin tehdä pihahommia, mutta mieli oli maassa ja väsymys vei voimat. Onneksi mies keksi yhteisen lomapäivämme piristyksen ja lähdimme ongelle. Syötiin, uitiin ja ongittiin. Oli mukavaa myös maata laiturilla kuunnellen aaltojen liplatusta.

Viimeiset lomapäivät ovat edessä. Minulla on takana pitkä loma, joka alkoi sairaalareissulla pari kuukautta sitten. Monen monta ajatusta ja tunnetta on loman aikana saanut käsitellä. Prosessi jatkuu ja varmasti myös muuttaa muotoaan. Syksylle on luvassa (toivottavasti) uusia tuulia lapsettomuuden myötä. Lapsettomuuslääkärille on varattuna aika maanantaille 22.8. Tuolloin tehdään taas uutta suunnitelmaa, että miten edetään, kun kahden vuoden rajapyykki on täyttynyt ja takana on yksi keskenmeno.

Pilvilinnoja

2011-07-22T22:26:00.002+03:00

Kun lomailee tulee oltua tavallista enemmän ihmisten ilmoilla ja se tarkoittaa sitä, että väkisinkin törmäilee paljon erinäisiin lapsiperheisiin. Mukavaa, mutta samalla myös tavallaan ahdistavaa seurailla pienten vaahtosammuttimien vyöryilyä paikasta toiseen huudellen äitinsä perään. Kaipuun aiheuttamia huokailuja on tullut monen monta viimeisten viikkojen aikana.

Meneillään on kp 24, joten pitkästä aikaa saa leijailla pilvilinnoissa toivoen uutisia alkaneesta raskaudesta. Paljon olen miettinyt millaisia tunteita uusi kierto (erittäin todennäköinen) toisi tullessaan. Myös mahdollista uutta keskenmenoa olen miettinyt. Kestäisinkö uuden keskenmenon paremmin, jos raskautuisimme nyt suhteellisen nopeasti? Ajatuksia ja itsensä tutkiskelua on hyvä harrastaa, eipähän tule mikään tilanne sokkona vastaan. Jossittelevat ajatukset ovat osa itsesuojelua.

Kesäiset tuulet

2011-07-09T22:18:00.002+03:00

Kesäiset uudet tuulet puhaltelevat, kun meillä elellään jo uuden yrityskierron puoltaväliä. Nyt on yrityskierto nro 19 ja mieli on hyvä. Edellinen kierto (välikierto) antoi selviä merkkejä ovulaatiosta limalla ja painetuntemuksilla alavatsalla. Tässä kierrossa on saatu jo limat aikaiseksi, nyt odotellaan muita merkkejä. Tikutuksia tässäkään kierrossa ei tehdä ja muutenkin aivan luomuna mennään. Näin edetään kaksi kiertoa, sitten tarvittaessa taas menemme lekurin luokse.

Tämän kuun puolella

2011-06-27T22:33:00.002+03:00

Tiputteluvuoto alkoi sunnuntaina. Aiempiin kiertoihin verrattuna tiputteluvuoto antaa merkin siitä, että varsinaiset kuukautiset olisivat alkamassa mahdollisesti vielä kuluvan viikon loppupuolella. Hyvä niin. En ole yhtään yllättynyt, että tiputteluvuoto jatkaa elelyään kierroissani vielä raskaudenkin jälkeen. Mihinkäs se nyt siitä olisi hävinnyt. En jaksa olla tosin siitä enää niin huolissani, sillä raskauden aikana ei tullut tiputteluvuotoa laisinkaan. Jotenkin se vain liittyy noihin kiertoihini.

Keskiviikkona on keskenmenon jälkeinen seurantaverikoe. Eiköhän raskaushormonit ole kehostani poistuneet, tulihan tuota vuotoakin jo.

Sovittu ja toivottu aikataulu

2011-06-16T12:14:00.000+03:00

Unohdin täysin aikaisemmin perua kesäkuulle sovitun neuvolakäynnin. Soitin sinne juuri ja peruin sen. Neuvola-aika olisi ollut huomenna. Mieli meni puhelusta matalaksi, puuh, huomenna olisi voitu kuunnella sydämenääniä. Nyt ei ole mitään mitä kuunnella. No näitä minuutin alakuloja tulee silloin tällöin.

Tänään voisi olla kp16. Oletan, että tämä on hyvin lähellä totuutta, sillä tuossa viikonloppuna oli oikein somat ja selkeät limat ja siitä päivä kaksi oli selkeät jomottelut tuossa vasemmalla puolella alavatsalla. Jospa ne olivat merkkejä ovulaatiosta. Odotan kuukautisia alkavaksi vielä tämän kuun puolella. Toivotaan, että näin tapahtuu!

Tunteita ja tuoksuja

2011-06-09T11:10:00.001+03:00

Raskauteni merkitsee minulle mahdollisuutta ja toivoa. Saimme nähdä pienokaisen sydämen lyönnit ruudulla, se jos mikä oli mahtava kokemus. Ylipäätään raskauden kokeminen oli hienoa. En ole kuitenkaan enää raskaana vaan odotamme mahdollisuutta uuteen yritykseen.

Tunteet joita nyt koen ovat kärsimättömyys ja itsesääli. Viimeksi mainittu ärsyttää minua todella suuresti. Mieli on enimmäkseen positiivinen ja luottavainen, mutta kärsimättömyys luo tähän hetkeen tuon ikävän itsesäälin tunteen. En sääli itseäni niinkään keskenmenon vuoksi vaan ylipäätään tämän pitkittyneen vaelluksemme vuoksi, jonka lisäksi meillä ei ole minkäänlaista kiinnekohtaa tulevaisuudessa (kalenteriajassa), johon voisi keskittyä. Meiltä puuttuu taas kerran se aikataulu. Milloin kuukautiset alkavat? Milloin voidaan taas yrittää? Yritetäänkö luomusti vai hormoni-avusteisesti?

Lapsettomuus-lekurin kanssa jutustelin pari minuuttia toissapäivänä. Hänen suosituksensa oli, että odottaisimme jopa kahdet kuukautiset ennen kuin yrittäisimme uudelleen. Lisäksi hän painotti, että hormoni-avusteista raskautumista ei pidä tehdä ilman heidän tekemää seurantaa, joka on mahdollista vasta kesäkauden jälkeen elokuun lopussa. Puuh, kahdet kuukautiset! Kärsimättömyyteni vuoksi jaksan ehkä odottaa ne yhdet kuukautiset väliin, mutta en kahtia. Ajatuskin ehkäisystä inhottaa, joten en aio sitä pitkittää. Katsotaan miten edetään, kunhan vain ne ensimmäiset kuukautiset alkavat.

Raskaus samaan aikaan siskoni kanssa oli aivan mahtavaa. Molemmat odotimme, että vatsamme kasvaa ja voimme olla toisillemme vertaistukena. Onneksemme siskoni on saanut jatkaa raskautta onnellisesti ja hänelle onkin jo sievä vauvavatsa pullahtanut. Annoin hänelle ostamani kotidopplerin, jota hän pyynnöstäni testasi eilen. Hän löysi sydämensykkeen hetkeksi, mutta en ehtinyt sitä kuulla. Toivotaan, että dopplerista on heille iloa.

Välikierto

2011-06-06T11:17:00.000+03:00

Vuoto kesti noin puolitoista viikkoa. Onneksi ei pidempään, koska nyt on luottoa siihen, että keho alkaa palautumaan tapahtuneesta. Olimme lomamatkalla viikon, uimaan en päässyt, mutta muutoin vuoto ei menoa haitannut. Ajatukset ovat enemmän tai vähemmän pyörineet keskenmenon ympärillä. Ajatukset liittyvät enimmäkseen kaipuuseen. Lapsen kaipuu meillä on ollut aiemminkin, mutta nyt se kaipuu on muuttanut hieman muotoaan. Kohtuni on tyhjä.

Tässä välissä pidämme välikierron. Haluamme kehoni palautuvan ja odottelemme ensimmäisiä kuukautisia ennen kuin yritämme uudelleen. Tämä tarkoittaa ehkäisyn tarvetta ja se tuntuu oudolta. Miten teimmekään syksyllä, kun odottelimme kaksi välikiertoa polyypin vuoksi? "Lapsenteon" harjoitteleminen on kivaa, mutta tositoimet ovat vielä mukavampaa :)

Hajatuksia jälkikäteen

2011-05-27T11:12:00.003+03:00

Lääkäri kysyi olenko havainnut raskausoireiden loppumista tai lieventymistä jossain vaiheessa. Vastasin, että en, koska raskausoireet ylipäätään ovat olleet yllättävän vähäiset. Nyt jälkeenpäin mietittynä keskenmenosta ovat saattaneet kertoa seuraavat seikat:
- Merkintä blogissa 4.5. "Oireilut ovat lieventyneet vaikka mitenkään rajuja ne eivät edes ole olleet."
- Aineenvaihdunta. Pitkään koin ummetusta, kunnes jossain vaiheessa toukokouun alussa vatsani alkoi toimimaan aiempaa paremmin.
- Etova olo väheni ja loppui jossain vaiheessa.
- Huhtikuun aikana en voinut nukkua vatsallani, mutta parina viikkona toukokuussa havaitsin, että vatsallaan nukkuminen ei tunnu tukalalta.
- Vatsan turvotus laski viime viikolla.
- Lisäys myöhemmin: Seksuaaliset halut lisääntyivät yhtäkkiä. Oletin sen kuuluvan raskauteen, mutta taisi olla toisin.
- Lisäys myöhemmin: Palaverissa 12.5. (rv 10+5) tunsin äkkinäistä kipua vatsassa. Se kesti ehkä 5-10 sekuntia. Olisiko pikkuinen voinut jäädä kasvussa niin paljon jälkeen, että hänen sykkeensä olisi lakannut vasta juuri tuolloin, tuona hetkenä? Voi pikkuista, pientä taistelijaa.

Eli näin jälkeenpäin ajatellen merkit ovat olleet enemmän tai vähemmän selkeitä. En kuitenkaan osannut näitä merkkejä havaita mahdollisen keskenmenon näkökulmasta. Tahto ja usko siihen, että kaikki on hyvin, jätti nämä havainnot varjoonsa. Ajattelin, että vuoto ja kivut voisivat olla ainoita keskenmenon merkkejä.

Siskollani on raskaus jo 17. viikolla ja todistetusti kaikki kunnossa. Hänellä raskaus on ollut alusta saakka hyvin oireeton, joten eipähän näistä oireista ja niiden merkityksestä voi aina tietää. Seuraavassa raskaudessani tulen varmastikin herkemmin kirjaamana oireita ylös. Täytyy myös uskaltaa kirjata mahdollisista oireiden lieventymisistä tarkemmin.

Kotiutunut

2011-05-26T11:51:00.001+03:00

Olen kotiutunut ja tästä koettelemuksesta selvinnyt. Kontrolli on viiden viikon päästä ja soittoaika jatkosuunnitelmia varten lapsettomuuspolille parin viikon kuluttua. Aiomme jatkaa yrittämistä ja sen teemme samalla palolla kuin tähänkin asti. Kärsivälisyys on tämän elämänvaiheemme keskeisimpiä oppeja.

Tyhjennykseen tarvittiin loppujen lopuksi kolme lääkkeen antokertaa, joista toisessa suurinosa raskausmateriasta tuli pois. Sain ensimakua synnytykseen liittyvistä supistuksista, mutta voimakkuudeltaan ne olivat varmasti vielä kaukana siitä. Olen iloinen, että tyhjennys tehtiin toisaalla, näin oli helpompi tulla kotiin.

Kotimme kaipaa edelleen elämän ääniä ja pienten jalkojen tepsutusta. Toistaiseksi talomme täyttyy meidän kahden lämpimästä rakkaudesta. Vielä jonain päivänä saamme lastenhuoneeseen asukkaan.

Mietteitä tyhjennyksen aikana

2011-05-25T12:43:00.001+03:00

Kun joku kysyi oliko se tuulimunaraskaus, tunsin sisälläni ärtymystä. Ei se ollut tuulimuna, odotin ihan ihka oikeaa lasta, jonka sydän löi. Näin itse sydämenlyönnit! Tuulimunaepäily tuntui raskauttani vähättelevältä, vaikka kysymys ei ollutkaan sellaiseksi tarkoitettu.

Kuultuamme keskenmenosta menimme kotiin ja söimme. Mies ehdotti, että ottaisimme iltapäiväkahvit ja pullat mukaan ja menisimme läheiselle lammelle niistä nauttimaan. Kävimme lammella ja se oli meille molemmille terapeuttista. Tänään luin sairaalan keskenmeno-lehtisestä, että surevat miehet menevät usein luontoon.

Tyhjennys ei tunnu edistyvän. Jälleen on oma vaiheensa, jossa odotamme. Odotamme, että kehoni tyhjenee keskenmenon jäljiltä. Epätietoisuus kalvaa, kun ei tiedä kauanko se vie aikaa. Yritän olla kärsvällinen.

Olen iloinen, että kerroimme raskaudesta läheisille. Keskenmeno koskettaa varmasti myös läheisiä, en toki heille tätä tuskaa toivoisi. Mutta läheisten tuella jaksamme uskoa huomiseen paremmin, meillä on heidän tukensa, heidän rakkautensa.

Keskenmeno -lehtisessä sanotaan, että eri tavat surra saattavat luoda konflikteja parisuhteeseen. Matkamme lapsettomina on sitonut meitä yhteen entistä enemmän ja nyt surunkin keskellä tuntuu, että olemme erittäin läheisiä. Tunnen suurta rakkautta, minulla on siitä suuri onni ja lohtu.

Blogin kirjoitus raskauteni aikana tuntui oudolta. Nyt jälkeenpäin tuntuu, että se johtui aavistuksestani ettei kaikki ole kunnossa. En uskaltanut kirjoittaa oireistani, tunteistani ja ajatuksistani. Halusin kieltää aavistukseni ja vain hokea itselleni, että olemme saamassa lapsen. Luulin pystyväni olemaan rehellinen itselleni, mutta nyt se jäi suuren toivon varjoon, kun samalla toivoin mieheni puolesta, että kaikki olisi kunnossa. Jälleen uskaltaudun kirjoittamaan tuntemuksistani. Pystyn olemaan taas sinut ajatusteni kanssa.

Kiitän suuresti Teitä lukijat! Olette tärkeitä tällä tiellämme, arvostamme kiinnostustanne tarinaamme kohtaan.

Mikä on pelon ja aavistuksen ero?

2011-05-24T16:01:00.001+03:00

Raskauden aikana tarkkailee jokaista pienintäkin jomotusta tai vihlaisua ja miettii onko se hyvä vai huono merkki. Minulla varsinaiset raskausoireet ovat olleet odotettua lievempiä ja se onkin matkanvarrella saanut miettimään, onko tunne siitä ettei kaikki ole kunnossa, aavistusta vai vain asiaan kuuluvaa huolta tai pelkoa. Olen kuitenkin koko raskauden ajan pitänyt kiinni toivosta ja uskosta, että kaikki on hyvin, koska vuotoa tai kipuja ei ole ollut.

Eilen aamulla huomasin, että vessakäynnillä paperiin jäi rusehtavaa vuotoa, se oli vähäistä mutta selkeää. Päivän mittaan se lisääntyi, tänään se on ollut jo selvästi punaista vuotoa. Vuoto on aivan normaalia raskaudenkin aikana, joten en siitä halunnut sen enempää huolestua, koska ultrauskin oli juuri tulossa.

Tänään kävimme np-ultrassa. Aluksi juttelimme kätilön kanssa mm. siitä, että haluamme edelleen tietää veriseulan tuloksen. Jutustelun jälkeen hyppäsin tutkimuspöydälle mies vierelläni istuen. Kun kätilö asetti ultra-laitteen vatsalleni ja näin sikiön kuvaruudulla, näin heti ettei sikiön sydän lyö. Seuraavaksi muistan miettineeni, että miten ultrakuva on niin epäselvä, kun sikiöllä ei näkynyt muotoja joita odotin näkeväni (mm. kädet ja jalat). Puristin lujaa mieheni kättä. Minun teki mieleni sanoa ääneen, että sykettä ei näy, mutta en uskaltanut. Kätilö otti muutaman kuvan kunnes kertoi ettei valitettavasti näe sikiöllä sydämensykettä. Purskahdin itkuun, kuulin sanat jotka tiesin jo todeksi, asian jonka olin aavistanut.

Kätilö sai mittauksella sikiön kooksi vastaamaan rv 8+5. Eli pieni mökömme on jättänyt kasvunsa kesken kuta kuinkin neuvolakäyntimme aikoihin. Suremme keskenmenoa, mutta olemme äärimmäisen onnellisia toisistamme, meillä on rakkaus. Ja tieto siitä, että olemme onnistuneet tulemaan spontaanisti raskaaksi.

Koska olemme lähdössä viikonloppuna ulkomaanlomalle, menen huomenna sairaalaan osastolle lääkkeelliseen tyhjennykseen. Normaalisti tyhjennys tehdään kotona, mutta kohdallamme tällä kertaa tehdään näin. Olen loppuviikon sairaslomalla ja sitten alkaakin pitkä kesälomani. Keskenmeno on nyt osa matkaamme, jatkamme luottavaisin mielin eteenpäin.

Neljä plus viis ja siihen päälle nuo viikot

2011-05-22T12:04:00.001+03:00

Nythän on jo kolmastoista viikko alkanut! Ihan olen mieheltäni joutunut kyselemään, että mikä viikko nyt on menossa. Olen ollut useimmiten yhden viikon jäljessä, outoa. Ultra on parin päivän päästä ja sitä odotamme innolla. Eilen uskaltauduin tilaamaan ulkomaan nettikaupasta koti-dopplerin ja ultran jälkeen on tarkoitus ostaa jokin vaate pienokaisellemme yhdessä miehen kanssa. Eli konkretiaa tässä nyt haetaan materiankin muodossa.

Töitä on enää yhden viikon verran jäljellä. Mies pääsee aloittamaan loman kanssani, kun eka viikko ollaan reissun päällä. Yhteinen loma jatkuu sitten heinäkuussa. Pitkä on lista asioista, joita aion omalla tontillamme puuhailla kesälomani aikana. Mukavaa puuhailtavaa luvassa ilman aikatauluja.

Kohti ymmärrystä

2011-05-15T22:34:00.001+03:00

Paljon ristiriitaisia ajatuksia, paljon tilanteen punnitsemista, paljon asioiden sulattelua, paljon ymmärryksen puutetta. Raskaus on minulle ollut vatsan turvotusta, säännöllistä syömistä ja väsymystä. Olen opetellut puhumaan raskaudestani itselleni ventovieraiden ihmisten kanssa. Olen ajoittain ahdistunut, kun muut ovat pitäneet raskauttani ihanana tavalla ja tasolla, johon en ollut vielä itse päässyt. Tuntui, että fyysisiä oireita lukuunottamatta, raskaudestani puuttui se konkretia täysin.

Vielä on viikko ultraan ja sikiöseulantaan. Olen tietoisesti pakottanut itseni ymmärtämään kuinka ihana lahja meille on suotu ja kuinka siitä pitäisi osata nauttia jo ennen seuraavaa ultraa. Minulta on puuttunut uskoa siitä, että kaikki on kunnossa. Kuitenkaan mikään ei anna viitettä siihen, että jokin olisi pielessä. Tahto on ollut kova nauttia tästä raskaudesta. Nyt tuntuu, että tästä se alkaa omankin ymmärrykseni tasolla.

Olen mielessäni suunnitellut lastenhuonetta ja pari kertaa olen kävellyt lastenvaate-osaston lävitse. En ole kuitenkaan hankkinut mitään lasta varten. Sovimme mieheni kanssa, että ultran jälkeen käymme yhdessä ostamassa jonkin vaatteen pienokaiselle. Näin saamme kotiimme jotain konkreettista, yhteisesti lapsellemme raskausaikana hankkimaa.

Meneillään on kahdestoista viikko. Olemme kiitollisia jokaisesta kertyvästä viikosta ja siitä, että vointini on kaiken kaikkiaan hyvä. Kevät on ihanaa aikaa, mutta tänä vuonna siinä on tämä ihana lisämauste. Töitä minulla on jäljellä enää kaksi viikkoa, joten myös sen puolesta tässä pääsee huokaamaan helpotuksesta. Toivoa pidettiin yllä raskausyritysten aikana, samaa toivoa jatketaan tästäkin eteenpäin. Tervetuloa mökö syliimme saakka.

Seesteistä odotusta

2011-05-04T21:27:00.001+03:00

Oireilut ovat lieventyneet vaikka mitenkään rajuja ne eivät edes ole olleet. Uutena on tullut vasemmassa pakarassa (ja siitä ylös ja alas säteillen) tuntuva kipu. Aluksi ajattelin, että se on lihaskipua, mutta painelu tai hieronta ei lisää kipua. Google kertoi, että samantapaista vaivaa on monella muullakin raskaana olevalla ja niiden on todettu olevan hermoperäistä kipuilua. Kipu tulee ja menee, joten täytyy seurailla sitä.

Kutsu np-ultraan tuli kolmen viikon päähän. Seuraavan viikon sisällä pitäisi käydä antamassa verinäyte sikiöseulontaa varten. Tähän kokeeseen päädyttiin ensisijaisesti miehen toiveesta.

Kaiken kaikkiaan tämä on suhteellisen seesteistä odottelua. On vain lujasti uskottava, että kaikki on masu-asukilla hyvin. Kolmen viikon päästä nähdään pienokainen taas ruudulla.

Neuvola vol 1

2011-04-26T19:44:00.001+03:00

Tänään kävimme ensimmäisellä neuvolakäynnillä. Vastassa oli ilmeisesti sijaisena toimiva terkkari, koska henkilö tulee muuttumaan seuraavaan käyntiin mennessä. Käyntiin kului kuin kuluikin se puolitoista tuntia. Paljon terkkari kertoi asioista, tosin uutta asiaa ei kovinkaan paljon tullut. Ehkä paras info tähän vaiheeseen oli tietous sikiö-seulannasta. Ultrausta ei neuvolassa tehty, koska olemme käyneet varhaisultrassa. Verinäyte otettiin, hemoglobiini tarkastettiin (arvo 123) ja verenpaine mitattiin (109/61, hieman matalalla on).

Raskausoireilua on ja se pitää uskoani yllä siihen, että kaikki on hyvin. Rinnat ovat olleet turpeat alusta asti, lisäksi muutaman kerran rinnoissa on tuntunut pistelyä. Vatsa oli turvoksissa viikot rv 4-7, mutta nyt viime viikon aikana turvotus on vähäistä aamuisin tosin lisääntyen iltaa kohti. Lisäksi vatsassa on tuntunut jo pitkään kiristävää paineen tunnetta sekä ajoittaisia pistelyitä. Selässä tuntuu menkkamaista kipua silloin kun suolessa jokin liikahtaa. Tämä sama vaiva oli aina menkkojenkin aikana. Pahoinvointi on ollut lievää ja sitä on esiintynyt vuorokauden ajasta riippumatta. Väsymys on selvästi lisääntynyt, kun jo normaalisti reilut yöunet ovat pidentyneet entisestään. Vuoto on pysynyt onneksi poissa.

Edelleen tämä kaikki tuntuu oudolta. Olimme pääsiäisenä juhlissa, jossa vesilinjaani kyseltiin ahkeraan ja avoimesti kerroin oikean syyn. Ryhmässä naiset alkoivat puhumaan asiasta paljon muistellen omia raskauksiaan. Vaikka tilanne ei tuntunut minusta luontevalta, pakotti tilanne kuitenkin asiasta puhumaan ja sitä kautta asia iskostui omaan päähän paremmin. Odotamme lasta, olen raskaana.

Odotan kesäkuuta suuresti, enää neljä viikkoa töissä ja sitten saa hengähtää todenteolla työn suhteen. Minun vastuuni siirretään toiselle henkilölle jo tässä vaiheessa, mikä osaltaan helpottaa minua syksyn osalta. Työtä tulee riittämään, mutta vähäisemmällä vastuulla ja stressillä.

Lääkärin kertomana

2011-04-15T10:27:00.001+03:00

Kävimme eilen alkuraskauden ultrassa yksityisellä puolella. Yllättävän rauhallisesti osasimme tätä hetkeä sen pari viikkoa odotella. Rauhallisuus säilyi loppuun asti ja vielä ultrauksenkin jälkeen. Vasta nyt alkaa totuus porautumaan tuonne mielen sopukoihin ja onni valtaamaan sydäntä. Näimme kuvaruudulla pienen alkion, joka näytti valokuvassa samalta kuin polyyppini viime syksynä. Mutta eroa oli, koska liikkuvassa kuvassa näkyi selvästi pienen sydämensyke. Alkio heilui ja muljusi, se oli pysähdyttävä näky, jota olisi mielellään katsellut pidempäänkin.

Alkioita oli yksi, ja sen 4 mm koko vastasi rv 6+1. Laskennallisesti sen olisi pitänyt olla jo 6+5, mutta eipä tuo suuri heitto ole. Seuraavaan ultraan asti laskeskelen tuota rv arvoa tuon laskennallisen mukaan. Lääkärin kertoman mukaan ultrassa kaikki näytti olevan niin hyvin kuin tässä vaiheessa raskautta voi olla.

Taipale

2011-04-08T13:42:00.001+03:00

Mitä, että pitäisi odottaa 12 viikkoa ennenkuin missään ja kenellekään kerrotaan? Hmm.. ei täällä. Erityisesti tieto on nyt työpaikallani hyvin monen tiedossa. Olen mukana isossa hankkeessa ja jotta vastuuni saadaan kesän ja syksyn osalta kuntoon, oli minun toimittava jo tässä vaiheessa. Onneksi vastaanotto oli suopea ja osapuolet olivat kanssani samaa mieltä, että niin minun kuin hankkeenkin näkökulmasta asiassa on toimittava pian. Kiittelivät tiedosta näin varhaisessa vaiheessa. Olotilani helpottui, koska asia ei ole enää minun käsissäni, minun ei tarvitse enää asiaa stressata. Olin jo vuodenvaihteessa avoin lapsettomuudestani ja sen tuomista mahdollisista häiriötekijöistä hankkeeseen, joten tässäkin asiassa avoimmuus oli varsin luontevaa.

Raskausoireet ovat jatkuneet kutakuinkin samanmoisina. Vatsanturvotus, paisuneet rinnat ja erinäiset tuntemukset vatsassa. Näiden lisäksi on tullut selvä uudenlainen väsymys ja kurniva vatsa. Pelottavan alussa vielä tätä taipaletta ollaan, mutta luottavaisin mielin.

Kiistaton

2011-04-05T09:22:00.001+03:00

Tein tänä aamuna raskaustestin. Tulos oli kiistaton, olen edelleen raskaana. En minä tätä asiaa ole vielä ymmärtänyt. Vielä päälle viikko sitten vallinnut epävarmuus ja pieni ilmassa leijuva epätoivo, edessä olevia hoitoja kohtaan, ovat nyt tipotiessään ja olo on seesteisen rauhallinen.

Minulla ei ole suhdetta sisälläni olevaan alkioon, lapsen alkuun. En ole silitellyt vatsaa tai ajatellut kantavani lasta. Olen raskaana, olemme hedelmöittyneet, mutta siihen se jää. Hoemme toisillemme ääneen, että olen raskaana, mutta kumpikaan ei osaa sitä vielä konkretisoida. Aikaa se ottaa, vähintään sinne päälle viikon päästä olevaan varhaisultraan. Ehkä lääkärin suusta kuultuna se on uskottavampaa, ehkä.

Olemme kertoneet raskaudesta vanhemmillemme ja sisaruksille. Uutinen otettiin mummojen taholta suurella ilolla vastaan ja papat komppasivat taustalla. Mieheni vanhemmille kyseessä on ensimmäinen lapsenlapsi. Siskoni oli kovasti hämillään, kun nyt odotammekin lasta yhtäaikaa. Serkusten ikäeroksi tulee vain kuukausi.

"Jokaisessa hetkessä piilee onnen siemen". Tämän lausahduksen voimalla olen jaksanut jatkaa, ja sen avulla jatkan vaikka tämä tilanne miten kääntyisi.

On hetki pysähtyä ja nauttia

2011-03-31T14:03:00.003+03:00

Aloittaessani blogin tarkoitukseni oli kirjoittaa mietteistä ja tuntemuksista matkalla äitiyteen. Matka on jonkinverran venähtänyt suunnitellusta, mutta nyt olemme mieheni kanssa lähempänä vanhemmuutta kuin koskaan ennen. On hetki pysähtyä ja nauttia.

Ensimmäinen yö uutisen jälkeen ei ollut helppo. En saanut nukuttua, kun kauhukuvat vilisivät silmissä ja pelko piti lujasti kiinni. Yön jälkeen olo oli kuitenkin levollinen ja luottavainen. Otamme raskauden vastaan nöyrinä ja teemme voitavamme sen eteen, että pääsemme tällä matkalla perille saakka.

Varasin tänään ajan neuvolaan. Aika on kuukauden päähän, hetkeen jolloin raskaus täyttää täydet kahdeksan viikkoa. Aiomme käydä ennen tätä varhaisultrassa yksityisellä puolella ja siihenkin ajan jo varasin kahden viikon päähän (rv 6+5).

Hämmennyksen tähän tilanteeseen toi juurikin tuon aukiolotutkimuksen tulos. Neste ei virrannut tuolloin munatorviin ja olimme uskomuksessa, että emme onnistu raskautumaan ilman rankempia hoitoja. Toki tiesimme, että tutkimuksen tulos ei ollut aukoton, mutta olimme kuitenkin enemmän varautuneet siihen pahimpaan vaihtoehtoon. Ensimmäinen ajatukseni raskautumisuutisen myötä oli, että siittiö on päässyt ahtaasta munatorvesta läpi, mutta munasolu ei, jolloin raskaus olisi kohdun ulkopuolinen. Tämä ajatus on nyt jätetty omaan arvoonsa, aika näyttää miten asia oikeasti on. Nyt olemme raskaana!

Oireita on ainakin havaittavissa. Suuren osan päivästä tunnen menkkamaista selkäkipua. Vatsa on turvoksissa sekä rinnat ovat edelleen tavallista isommat ja hieman herkät. Lisäksi pari kolme kertaa päivässä tunnen pistävää kipua vatsan seudulla. Vuotoa ei ole tullut onneksi ollenkaan, jopa valkovuoto on ollut suhteellisen vähäistä. Etenemme päivä kerrallaan.

Uskonko ihmeisiin?

2011-03-30T08:53:00.001+03:00

Eilen ainakin uskoin ihmeisiin. Mielestäni ihmeeseen uskominen on luottamusta hyvään. Eilen tosiaan oli kp 32/28 ja vähän väliä selkää vihloi. Pitkin päivää juoksin vessassa luullen, että nyt se vuoto alkoi ja joka vessakäynnin jälkeen leijailin pilvessä uskoen ihmeeseen. Tuntui hyvältä pitää kiinni siitä toiveesta, että ehkä ihme onkin tapahtunut ja munatorvet eivät olisikaan olleet tukkeessa. No tätä samaa iloittelua ennen kuukautisvuotoa on tullut harrastettua viime kuukausina enemmänkin. Siitä olen saanut voimaa eteenpäin.

Jokin oli kuitenkin eilen toisin aiempaan verrattuna. Aamulla herätessäni tiesin faktan, että kierto on päässyt venähtämään. Toisena eriskummallisuutena oli arat ja paisuneet rinnat. Päivän aikana myös tunsin pistävää kipua samassa kohdassa missä tunsin kipua polyypin poiston jälkeen. Nämä faktat antoivat pontta entistä enemmän eilisille pilvilinnoille. Olin töissä eilen lähes kellonympäri, mutta kotiin päästyäni mies passitti tekemään raskaustestin. Ensin tein normaalin viivatestin, johon piirtyi kaksi selkeää viivaa, sitten tein digitestin johon tuli sanat "Gravid, raskaana". Ja kyllä nyt on pakko uskoa ihmeeseen. On uskottava, että tämä ihme tulee meille syliin saakka. Olemme ihmeissämme.

Ajatuksen virta

2011-03-28T12:10:00.003+03:00

Tänä keväänä minulla on ollut hankaluuksia kirjoittaa kahdesta aiheesta. Ensin taistelin lapsettomuushoitoihin liittyvän tekstin kirjoittamisen kanssa ja nyt painiskelen vasta kuulemani uutisen kanssa. Vaikka kyseisten aiheiden käsittely tuntuu hankalalta, on kyse kuitenkin ennemmin itselleni tilan antamisesta. Näihin hankaliin asioihin en halua muodostaa yhtä selkeälinjaista mielipidettä tai tavoitetta, vaan haluan antaa ajan kulua, ajatusten virrata ja asioiden tapahtua.

Lapsettomuushoidot ajatustasolla odottavat parempia aikoja, koska ennen jatkon hoitosuunnitelmaa on käytävä laparoskopiassa (ajankohdasta ei ole vieläkään tietoa). Toinen aihe tuli ajankohtaiseksi viikonloppuna. Ja on ajankohtainen seuraavat kahdeksan kuukautta, mikäli (lue: kun) kaikki menee hyvin. Siskoni on nimittäin raskaana! Kyllä olen iloinen! Perheeseemme tulee kuin tuleekin vauva jouluksi!

Tänään on kp 30/28, mutta niin se on ollut kahdessa edellisessäkin kierrossa. Eikä olisi yhtään tavatonta, jos kierto venyisi vielä tästäkin. Toivotaan kuitenkin, että hanat tästä taas pian aukeaisivat.

Edit: Sehän olikin oikeesti jo kp 31/28!

Hitaasti hyvää tulee

2011-03-23T13:59:00.001+02:00

Työtoverini ovat enimmäkseen miespuolisia ja siinä iässä, että perheenlisäystä on tullut tai on tulossa lähiaikoina. On ollut ilo havaita että tuoreet isät puhuvat lapsistaan siinä missä naisetkin. Olisin iloinen, jos saisin osallistua heidän keskusteluihinsa, mutta tyydyn olemaan hiljaa, koska omakohtaista kokemusta aihepiiristä ei ole. Ja varsinkin lapsettomuudesta puhumista näissä piireissä olen vältellyt. Lapsikeskusteluja käydään usein kahvitunneilla, eli jos itsellä on ahdistus päällä ja kaipuu kova, voi yhteiset kahvitunnit jättää suosiolla väliin. Mutta näin avokonttorissa on saanut huomata ettei tätä aihetta pääse aina halutessaan karkuun. Eräänäkin aamuna työtoveri istahti penkkiinsä sanoen ironisesti "Jopas on mukavaa aamuyöstä vaihdella kakkavaippaa". Ja tästähän kirvoittui kova kanssaeläjien riemuhuuto "Eihän se ole mitään verrattuna oksennuksen siivoamiseen keskellä yötä".

Ymmärrän täysin vanhempien tunteet lapsenhoitoon liittyen. Joskus väsyttää ja ärsyttää ja kaipaa suuresti omaa aikaa.Tulen varmasti itsekin olemaan aika-ajoin väsynyt äitinä ja harmittelemaan milloin mitäkin lapsenhoitoon liittyvää asiaa, mutta nyt kun lasta ei kuulu, sitä antaisi paljon päästäkseen vaihtamaan niitä kakkavaippoja. Lapsettomana asiaan suhtautuminen on ristiriitaista.

Soittelin sairaalalle ja sieltä vahvistettiin ettei aikaa laparoskopiaan tosiaan ole vielä varattu. Hoitaja lupasi laittaa viestiä ajanvaraukseen, että ajan perään on kyselty. Mitään muuta ei hoitaja kuulema voinut asian eteen tehdä, ei edes arvioida meneekö ajan saamisessa viikko vai puoli vuotta. Mies ehdotteli, että toimenpiteen hintapolitiikkaa kyseltäisiin yksityiseltä puolelta. Selvittelin, että yhdellä yksityisellä klinikalla paikkakunnallamme ko. operaatio onnistuu, mutta hintatietoa en vielä saanut. Jos hinta on siedettävä, kyselemme julkisen puolen lääkäriltä onko operaatio yksityisellä puolella mahdollista heidän lähetteellään, jotta operaatioon päästäisiin mahdollisimman pian.

Nyt on meneillään kp 26/28 ja PMS oireilu on päällä eli alakuloisuus ja väsymys hidastavat päiväni kulkua. Tiputteluvuoto on ollut niukempaa edelliseen kiertoon verrattuna ja arvelen, että säästyn tiputtelulta nyt seuraavat pari päivää ennen varsinaista kuukautisvuotoa. Seuraavaa kiertoa varten pitäisi hankkia digiovulaatiotestejä valmiiksi. Siitähän tuleekin jännät paikat kun näkee tapahtuuko ovulaatio luomusti vai ei.

Urheana

2011-03-18T15:22:00.001+02:00

Urhea olen edelleen ja jaksan tsempata itseäni eteenpäin. Mutta ei se ihan joka sekuntti helppoa ole. Kohta on mennyt kaksi viikkoa odotellen tietoa tulevasta. Yhden tiedon sain tänään, kun uusi kierto ilmoitti tulostaan. Tuttu viikon kestävä tiputteluvuoto ennen varsinaista vuotoa on alkanut. Näin ollen kuoppaamme hormonihoitojen tavoitteet saavuttamattomiksi. Neljä kiertoa yritettiin, mutta nyt on jatkettava eteenpäin.

Edessä tulevaisuus on auki. Uuteen kiertoon menemme täysin luomuna, mutta edelleen ovulaatiota tikutellen. Luomuna mennään kunnes pääsen laparoskopiaan, jonka pohjalta saadaan selvät sävelet jatkon suhteen. Odotin, että saisin tähystysajan tietooni pian. Kaksi viikkoa on kulunut ja joudun nöyrtymään siihen, että ajanvarauskin vie oman aikansa. Odottavan aika on pitkä.

Aivojen tyhjäkäynti

2011-03-14T12:30:00.001+02:00

Viime viikko kuluivat lääkärikäynnin purkamisessa sekä ovulaation bongaamisen ja raskautusmisyrityksen merkeissä. Olin yllättävän levollisin mielin lääkärikäynnin jälkeen johtuen varmaankin siitä, että uskoin pääseväni laparoskopiaan hyvin pikaisella aikataululla. Nyt on mennyt viikko, enkä usko nopeaan aikatauluun niin paljoa. On vain odotettava. Ovulaation bongaamisen kanssa ehdin säikähtää, kun ovulaatio ei tullutkaan juuri kp13 kuten aiemmissa kierroissa. Onneksi se sieltä kuitenkin tuli ja todennäköisesti munasolu sieltä vasemmalta irtosi. Arvoituksena toistaiseksi on se, että pääsikö munasolu mihinkään sieltä liikkumaan vai saiko se munatorven seinämän esteekseen. Olemme kuitenkin tehneet osamme.

Seuraavissa kierroissa (kunnes uusiin hoitoihin mennään) raskausyritystä jatketaan luomuna ilman hormoniavusteita. Onhan se mukava saada lisää historiadataa ovuloinnista ilman hormoneja. Mikäli aikaa laparoskopiaan ei ala kuulumaan, pelkäänpä että hoitoihin päästään vasta alkusyksystä. Ja jos näin käy, täytyy minun uudelleen järjestellä ajatukseni ja elämässä päällimmäisinä olevien asioiden tärkeysjärjestystä. Viime vuonna kesällä oli helpompi hieman irtaantua vauva-asioista. Odotan, että pitkä kesäloma auttaa myös tänä vuonna asiassa.

Pidän arjestamme mieheni kanssa. Kunhan molemmat muistamme välttää liiallista sohvalla oleilua, on meillä molemmilla hyvä olla. Nauramme yhdessä, teemme uusia asioita yhdessä, käymme liikkumassa yhdessä, teemme kotitöitä yhdessä.. lista on mukavan pitkä. Sohvalla (tarpeeton) oleilu saa minut miettimään, että mikäli meillä olisi lapsi, nousisin ja leikkisin / puuhailisin lapsemme kanssa. Tunnen oloni sohvalla siksi yksinäiseksi vaikka mieheni olisi aivan vieressä.

Kesällä on luvassa talon maalausta, puutarhassa puuhailua ja paljon ulkoilua! Ulkoilun otan tavoitteekseni pitkän lomani ajaksi, koska niin useana kesänä on tullut harmiteltua töissä sisällä oloa. Kaksi ja puoli kuukautta enää kesälomaan! Ennen lomaa on vielä monta haastetta edessä, mutta etenemme askel kerrallaan.

Kohti kesää

2011-03-09T09:29:00.001+02:00

Lekuri tutkaili myös follikkeleja. Oikealla oli kaksi, joista isompi oli 11 millinen. Kyselin, että mikä siinä on, että ne tulevat minulla aina oikealta. Lääkäri mutisi tähän jotain, etten ole ainoa jonka kohdalla vastaavanlaiseen ilmiöön kohtaa. Mutta ei mennyt kauaa, kun lääkäri sanoi, että kylläpä täällä vasemmalla taitaa johtofollikkeli olla, kooltaan 13 mm. Jei :) Vasenpuolikin toimii todistetusti. Tänään on kp 12, joten ovistestiin pitäisi plussa tulla huomenna.

Oli munatorvet tukkeessa tai ei, meillä yritystä jatketaan tässäkin kierrossa. Muutamassa edellisessä kierrossa olemme peuhanneet ovulaation aikaan, ennen ja jälkeen päivittäin, tällä kertaa panostamme laatuun ja pidättäydymme joka toisessa päivässä.

Olen ottanut Femar-kuurin tässäkin kierrossa (jo neljäs kierto peräkkäin)ovulaation aikaansaamiseksi. Seuraavassa kierrossa en kuuria ota. Jospa se aika laparoskopiaan osuisi jo seuraavaan kiertoon.

Onneksi on kevät. Olen päättänyt pitää kahden kuukauden pituisen kesäloman ja se on nyt minun henkireikäni, on jotain mitä odottaa. Aivan kesäloman alussa lähdemme reissuun viikoksi, joten matkakuumeeseen keskittyminen vie hetkittäin ajatukset muualle näistä vauva-asioista.

Kiitos Teille kaikille lukijoille ja kommentoineille :) Blogista on tullut minulle tärkeä tällä tiellä kulkiessa.

Munatorvia ja tähystystä

2011-03-07T15:27:00.003+02:00

Huh ja hetken hiljaisuus.

Nyt on käyty lekurin luona. Lääkäri oli sama joka hoiti polyypin poiston syksyllä. Oli hyvä, että vastassa oli tuttu lääkäri, koska hänellä oli meidän taustat jo tiedossa. Aluksi juttelimme toiveistamme ja hänen suosituksistaan jatkon suhteen. Päätimme, että samalla käynnillä katsotaan polyyppia nesteultrauksella sekä tehtäisiin myös munatorvien aukiolotutkimus.

Nesteultraus oli tuttua puuhaa, koska se on tehty minulle jo useita kertoja. Onneksemme tutkimuksen myötä ei mitään polyyppiin viittaavaa löytynyt. Näin edelleen minulla ilmenevät tiputteluvuodot jäävät ilman selitystä. Mutta pääasia, ettei polyyppia ole!

Munatorvien aukiolotutkimus tehtiin seuraavaksi. Tutkimus itsessään ei ollut kivulias. Tuntemukset olivat kovia menkkamaisia epämiellyttäviä vihlaisuja ja paineen tuntua. Niistä selvisi hyvin. Tutkimus ei kuitenkaan edennyt ihan normaalisti, sillä neste ei tahtonut virrata munatorviin millään. Virtausta yritettiin useamman kerran ja ihan kohtuullisella paineella. Tutkimus lopetettiin lopulta ja todettiin, että syystä tai toisesta munatorvet eivät ole auki.

Hyvin pian, kun instrumentit saatiin minusta ulos alkoivat kivut. Edelleen kivun tyyppi oli menkkamainen, itselläni selän puolella. Niin kovaa kipua en ole tuntenut menkkojen aikana kuin hyvin lyhyinä vihlaisuina. Nyt kipu oli jatkuvaa ja minulle tuli myös pahaolo. Sain buranaa ja sen vaikutusta odotellessa istuskelin vessassa kipua kärvistellen. Istuin vessassa, koska kipu kertoi minulle, että suoli pitää saada tyhjäksi. Kipu oli siis suurta paineen tunnetta. Tällaista kipua tuskin olisi tullut, jos nestevirtausta ei olisi jouduttu kokeilemaan niin useasti ja niin kovalla paineella. Selvisin vartin kovalla kärvistelyllä kunnes kipu hellitti. Palasimme lääkärin pakeille kuulemaan mitä asialle tehdään.

Munatorvien kiinni olemiseen saattoi vaikuttaa se, että ensin tehtiin tuo nesteultraus, josta sitten munatorvet olisivat ottaneet itseensä ja supistuneet. Mutta lääkäri piti tätä kuitenkin epätodennäköisenä syynä. Seuraavaksi asiaa tutkitaan vatsaontelon tähystyksellä, joka on päiväkiruginen leikkaustoimenpide ja tehdään nukutuksessa. Leikkauksessa tutkitaan ja todetaan onko munatorvet auki vai eivät. Toimenpiteessä ei tehdä ymmärtääkseni muuta. Mikäli munatorvien todetaan olevan auki, voimme jatkaa hoitoja inseminaatioon. Mikäli munatorvien todetaan olevan kiinni, hoidoissa hypätään suoraan koeputkihedelmöitykseen. Edit: Lääkäri oli miehelleni kertonut, että leikkauksessa voidaan yrittää munatorvien kiinnikkeitä leikata, jotta torvet saadaan toimiviksi. Eli pelkkä toteava toimenpide ei ole kyseessä.

Kun menimme syksyllä yksityiselle puolelle kyselin kuuluuko munatorvien aukiolotutkimus suositeltaviin hoitoihin. Lääkäri sanoi suosittelevansa tutkimusta vain niille, joilla on ollut klamydia. Kävimme samalla lääkärillä myös alkuvuodesta ja kyselin onko heillä mahdollista päästä munatorvien aukiolotutkimukseen. Jälleen lääkäri sanoi ettei lähde meille kyseistä tutkimusta suosittelemaan. Tämä on jännää, kun kuitenkin kunnallisella puolella lääkäri ehdotti tutkimusta ihan perustutkimuksena. Hyvä kun se nyt tehtiin!

Nyt siis odotamme aikaa vatsaontelon tähystykseen. Tällaista en todellakaan osannut odottaa. Hieman jopa huvittaa tällainen, että kyllä meitä tässä nyt viedään ja asian edessä saa todella nöyränä olla. Suuri kiitos kuuluu miehelleni, joka oli lähellä ja tuki minua tänään(kin) tutkimusten ajan ja sen jälkeen kun kipujen kanssa kärvistelin.

Nyt googlen pariin ja lueskelemaan tietoutta liittyen munatorviin ja vatsaontelon tähystykseen.

Välitila

2011-03-01T12:50:00.004+02:00

Olen jossain välitilassa. Muistelen takana olevaa matkaa vauvakuumeesta lapsettomuuteen ja samalla edessä olevia hoitoja. Juuri tässä hetkessä ei ole mitään, ei tapahdu mitään. Odotan ensi maanantaina olevaa julkisen puolen lääkärillä käyntiä. Toivon, että siitä saa henkisesti tunteen, että taas johonkin suuntaan edetään.

Lääkärille..
*toimitamme yksityisen klinikan tekemät lapsettomuustutkimustulokset.
*kerromme tiedot polyypin poistosta.
*kerromme yksityisen klinikan puolella tehdystä OI-hoidosta.
*selvennämme huolenaihetta edelleen jatkuvasta tiputteluvuodosta (apuna itsekoottu historiadata).

Lääkäriltä...
*kysymme voiko samalla lääkärikäynnillä tehdä ultrauksen, jossa katsotaan kypsyviä munarakkuloita.
*kysymme voiko samalla tehdä tarkastus ettei kohtuontelossa olisi polyyppia. Polyypin katsomiseen taidetaan suositella tosin ennemmin nesteultrausta, jotta mahdolliset polyypit näkyisivät selvemmin.
*kysymme kannattaisiko miehen siittiötutkimus tehdä uudestaan vaikka edellinen tulos ei antanut mitään huolenaihetta.
*kysymme lääkärin suositusta hoitosuunnitelmaan ja sen aikataulua.
*kysymme onko munatorvien aukiolotutkimus kannattavaa tehdä.
*kysymme voiko inseminaatioon mennä pelkän Femar-kuurin voimin vai onko muu lisälääkitys edellytys ko. hoitoon.

Kp 4 menossa ja neljäs Femar-kuuri on aloitettu. Mies jutusteli viikonloppuna ihmetellen etten ollut pettynyt uuden kierron alkamiseen. Olin kyllä harmistunut uudesta kierrosta, mutta ehkä tunteisiini vaikutti lieventävästi tämä outo välitila ja tuleviin hoitoihin kohdistetut ajatukset. Tosin ei edellisessä kierrossa paljoa piinaillakaan tarvinnut, kun tiputteluvuoto alkoi seitsemän päivää ennen kierron vaihtumista. Mies jaksaa pitää toivoa yllä aina siihen hetkeen asti kun sanon uuden kierron alkaneen, hän ei luovuta vaikka tiputtelua tulisi reilusti ennen sitä.

Kun aloitin tämän blogin, en uskonut kirjoittavani tänne lapsettomuuteen liittyviä ajatuksia ja tunteita. Vauvakuume (aika ennen varsinaista yritystä), lapsen yrittäminen, tutkimukset, hoidot... Siinä on paljon enemmän kuin osasin odottaa.

Sano Tee, sano äS, sano Ee, sano äM, sano Pee, sano Pee, sano Ii. Se on TSEMPPI.

2011-02-23T11:42:00.001+02:00

Edellisessä kirjoituksessani sanon olevani henkisesti väsynyt. Pitää varmaan jollain tasolla paikkansa, mutta kyllä tämä tuntemusten mylläkkä seisoo enimmäkseen turhautumisen päällä. Eteenpäin on mentävä, ei tässä muu auta. Eikä oloa helpota yhtään, jos annan itseni ymmärtää olevani ylitsepääsemättömän väsynyt tähän touhuun. Nope, minut on kasvatettu taistelemaan, kahlaamaan eteenpäin vaikka lunta olisi kainaloihin saakka. Toki itselleen on välillä annettava aikaa hengähtää ja kerätä voimia uusia ponnistuksia kohti.

No nih, nyt on tsempattu tämä tyttö kohti uusia tuulia (cheerleaderit voitte nyt laittaa ne viuhkanne jo pois, kiitos). Viikon verran tässä on odoteltu pienen tiputteluvuodon saattelemana uutta kiertoa alkavaksi. Varsinainen vuoto alkanee yhdestä kolmeen päivän sisällä. Osittain toivon, että kierto hieman venähtäisi. Tällöin lekurikäynti ei olisi juuri ovulaation aikaan vaan hieman ennen sitä ja tuolloin saattaisi olla mahdollisuus tehdä jotain tutkimista kyseisellä lekurikäynnillä (polyyppi-tilanteen tarkastus ja/tai munajohtimien aukiolotutkimus yms.). Konkretiaa tässä nyt siis kaivataan. Vaikka toki tiputtelu on hieman vähentynyt polyypin leikkauksen myötä, niin olen silti edelleen huolissani tilanteesta. Ja muutenkin tehköön nyt tutkimuksia, jotta saataisiin hieman osviittaa siihen miten tässä kannattaisi edetä.

Kertokaas, että oletteko päässeet tutkimuksiin/hoitoihin kunnallisella puolella suhteellisen nopeasti siitä hetkestä lukien kun olette ekaa kertaa siellä lekurin puheilla käyneet? Vai onko tämän kolmen kuukauden odottelun jälkeen luvassa lisää odotusta uudessa jonossa?

Väsymys

2011-02-20T10:40:00.001+02:00

Tuttu jo pari päivää kestänyt vuototiputtelu kertoo, että uusi kierto on alkamassa. Enää ei tähän kiertoon piinailla. Ajatukset on siirretty seuraavaan kiertoon ja tuleviin hoitoihin. Jostain pitäisi saada kaivettua uusia voimavaroja tulevaa varten. Hoidot luovat uusia epävarmuuden tunteita. Olen henkisesti väsynyt.

Hiljaista piinailua

2011-02-17T15:57:00.001+02:00

Ajatus mahdollisista hoidoista saa nyt ajatukset tukkoon. Kiellän itseäni käsittelemästä ajatuksen tuottamia tuntemuksia. Etenemme vielä seuraavan viikon piinaillen tätä kiertoa ja kohtaamme tulevan vasta sen jälkeen. Nyt tuudittaudun tämän hetkiseen rauhaan. On muuten aika hieno tunne kun ei ole tullut vuotoa. Siihen tottui ja polyypin leikkauksen jälkeen kun vuoto jatkui, hyväksyin että tiputteluvuodot olivat tulleet jäädäkseen. Mutta nyt on toisin ja sekös on hienoa, olo on vapaampi.

Epävarmuutta

2011-02-10T12:50:00.002+02:00

Vähitellen olisi tehtävä päätöksiä jatkotoimien suhteen. Jo ensi kierron aikana menemme lekurille keskussairaalan puolelle juttelemaan hoidoista. Sitä ennen pitäisi miettiä mitä haluamme... tai siis haluamme lapsen, joten ennemmin pitää miettiä, että miten olemme valmiita lasta yrittämään. En olisi osannut kuvitella, että tulisimme tähän pisteeseen. Toivoin ja odotin, että päätyisimme luonnolliseen raskautumiseen. Toki tämä on edelleen täysin mahdollista.

Jos varsinaisiin hoitoihin lähdetään, on edessä inseminaatio. Tähän liittyy paljon tunteita kuten pelkoa ja epävarmuutta. Kyseessä on iso juttu. Yritin kirjoittaa ajatuksiani ja tuntemuksiani tänne, mutta en kyennyt. Koin etten pystyisi lukemaan myöhemmin omia ajatuksiani asian suhteen. Työstämme asiaan liittyviä tuntoja ja tuntemuksia mieheni kanssa. Tämä edessä oleva mahdollinen askel on meille suuri.

Tämän kierron osalta aluksi näytti ettei ovulaatio osu kohdilleen. Aiemmin ovulaatiotikkuun on saatu haaleita viivoja jo pari päivää ennen ovulaatiopäivää, mutta nyt viivat tulivat vasta kp 13, kun tulos oli kokonaisuudessaan selkeä positiivinen.

Edit: Ja kun positiivisuutta on hyvä yrittää pitää yllä, niin hehkutetaan nyt sitäkin, että tässäkin kierrossa (jo toinen kierto peräkkäin) ovulaatiotiputtelu on jäänyt vuotamatta! Jei!

Taas mentiin

2011-02-07T09:20:00.001+02:00

Unessa olin raskaana aivan viimeisilläni. Olin jo sairaalassa tarkoituksenani synnyttää, mutta minut käännytettiin sairaalasta takaisin kotiin, koska lapsi ei antanutkaan vielä tarpeeksi syntymisen merkkejä. Kotiin päästyäni lapsi oli hävinnyt vatsastani. Ensin ajattelin lapsen vain laskeutuneen alemmas, mutta loppujen lopuksi lapsi oli vain hävinnyt.

Tässä sitä taas ollaan, kierron puoliväli ja ajatukset enemmän tai vähemmän täysillä lapsenteossa ja lapsen kaipuussa. Tikuttelun olisi voinut aloittaa jo eilen, mutta katsotaan jos sitä tänään saisi itsensä testailemaan. Limat ovat olleet jo muutaman päivän kohdillaan, ja lisäksi nipistely tuntemukset sekä viime kierrostakin tuttu etova olo on taas täällä.

Olin viikonloppuna ystävämme luona viettämässä tyttöjen iltaa, joka tarkoittaa lisäkseni kahta naista ja heidän yhteensä kolmea lasta. Lasten touhuilua oli erittäin mukava seurailla. Kotiin mennessä (kun mieskin oli muualla) hiljaisuus suorastaan sattui korviin. Lapsen kaipuu nousi hetkellisesti taas äärimmäisyyksiin.

Pidämme mieheni kanssa blogia (vain meidän nähtävillä), johon merkkaamme päiväkirjatyyppisesti kuvien kera missä milloinkin olemme käyneet tai mitä milloinkin olemme tehneet. Merkintä tulee yleensä aina niistä kerroista kun kamera on mukana tai tulee kotona otetuksi esille, kun joku on kylässä tai teemme jotain tavallisesta poikkeavaa. Blogimerkintöjä on aivan suhteemme alkumetreiltä asti ja niitä on todella mukava katsella aina silloin tällöin. Meille toimii huomattavan paremmin tällainen sähköinen "valokuvakansio" kuin fyysisten kansioiden välissä olevat kuvat, jo ihan sen takia että sähköisessä muodossa tekstin tuottaminen on huomattavan paljon helpompaa. Lisäksi blogia pääsee katsomaan mistä vain, missä internet on käytettävissä.

Kevättä rinnassa

2011-02-01T13:59:00.001+02:00

Oletko raskaana? -äänestys blogissani oli huima menestys. Ennätysmäärä vastaajia (89kpl) vastasivat yksinkertaiseen kysymykseen. Kiitos kaikille vastanneille! Teistä 23% oli vastattaessa raskaana. Onnittelut :)

Meneillään on kolmas Femar kierto. Ensimmäisessä kierrossa sivuoireet Femarista olivat hyvin vähäiset. Yöhikoilun tuolloin koin lääkkeestä johtuvaksi. Toisessa kierrossa en havainnut sivuoireita. Tällä kertaa voisin väittää, että lääkkeet aiheuttavat rajua mielen ailahtelua. Aloitin kuurin viikonloppuna jolloin minulla oli hyvä mieli ja ajatus kirkas. Mutta eilinen oli ihan mahdoton päivä. Mieli oli maassa ilman mitään syytä ja itkuherkkyys vahvistui iltaa kohti. Mutta taas illalla mieli koheni ja tänään on ollut erittäin mukava mieliala. Toki meillä kaikilla on vain niitä huonoja päiviä. Eilinen vain ei tuntunut normaalilta, joten lienee ollut hormooneilla vaikutusta.

Olen päättänyt panostaa enemmän itseeni ja hyvinvointiini. Ajatuksia en tule saamaan kummemmin tästä lapsiasiasta pois, mutta fyysistä aktiivisuutta pystyn lisäämään ja saamaan sitä kautta mielialaa pysymään korkealla. Olen aloittanut kaksi uutta lajia. Uskaltaudun kutsumaan itseäni liikunnalliseksi, mutta lajini ovat painottuneet enemmän vauhtikestävyyteen. Nyt olen aloittanut kaksi pehmeämpää, tasapainoa, keskivartaloa ja liikkuvuutta parantavaa lajia. Lisäksi pyrin eheyttämään peruskestävyyttäni.

Syksyllä tein muutoksen ruokavaliooni. Keskityn salaatteihin, hedelmiin ja marjoihin nykyään yllättävän paljon. Hiilihydraattiset lisukkeet ja leipä ovat jääneet erittäin vähälle. Paino on pudonnut ruokaremontin myötä jo hieman, mutta toivon, että uudet lajit ja peruskunnon kohotus (eli kulutuksen lisääntyminen) veisi painoani vielä hieman alaspäin. Paino toimii pelkkänä motivaattorina, mutta ei ole itsetarkoitus.

Haaveilen jo kovasti kesäisistä aktiviteeteista, kuten rullaluistelusta. Tämä on aiheuttanut ristiriitaisen tunteen, koska toivon samalla suurta vauvavatsaa kesäksi kuin myös vauhdikkutta rullien päällä. Molempia ei voi saada. Kävin keskustelua tulevaisuuden suunnittelusta viikonloppuna ystävien kanssa. Vauvatoiveitani ei vähennä yhtään se, että suunnittelen sellaisia asioita tulevaisuuteen mitä ei voi tehdä jos tuolloin satun olemaan raskaana. Päädyimme miehen kanssa siihen, että jossittelut unohdetaan. Eletään tätä päivää ja suunnitelmat tehdään sen mukaan mikä olotila on nyt. Suunnitelmia voi muuttaa lennosta, jos raskausuutisia matkanvarrella saadaan.

Voi että rakastan kevättä! Tunnen olevani jälleen elossa :)

Rauha maas

2011-01-27T08:30:00.001+02:00

Odotetusti eilen ohjelmassa ollut raskaustesti antoi negatiivisen tuloksen. Oireita eilisen aikana ei ollut suuntaan eikä toiseen. Mukavasti antoi vuoto ja kivut odotuttaa itseään aamuun saakka, niin sain yön nukuttua hyvin. Nyt taas on rauha maas. Ei piinailua, ei pettymystä, vaan nyt mennään taas kohti uusia tuulia.

Tähänkin kiertoon otetaan Femar käyttöön. Myös polyypin tutkimusta on luvassa mikäli vain gyne-ajan saan tähän alkukiertoon varattua.

Onnistuisiko

2011-01-26T11:50:00.001+02:00

Saisinkohan tällä tapaa vuodon alkamaan? Nyt on kp 30/28, vuotoa tuli maanantai-iltana hieman (selvästi veristä), mutta sen jälkeen ei ole tullut mitään. Raskaustestiä en ole tehnyt, se on ohjelmassa illansuussa ellei vuotoa ala kuulumaan ennen sitä. Menkkaoireita ei ole, mutta se ei sano etteikö menkat voisi alkaa kipujen kera ihan yllättäen minä hetkenä hyvänsä. Eli nyt kun olen kirjoittanut asian tänne niin kierto voi alkaa. Eihän tässä mikään talvenihme / nyytti jouluksi kotiin ilmiö ole voinut tapahtua.

Arki jatkuu

2011-01-25T08:36:00.001+02:00

Onneksi arjen keskellä on välillä juhlahumun tuntua. Oikein yllätyin kuinka mukavaa on ollut kolme viikkoa ilman vuotoja. Vaikka se tuottikin piinailun kierron loppuun, oli tunne jotenkin mukavampi ja toiveen täyteisempi. Kierron lopussa oleva tiputteluvuoto on aikaa jolloin vain odotetaan uutta kiertoa alkavaksi. Nyt sai toivoa ja haaveilla, että nyt olisi voinut jopa tärpätä ja kuvitella hetkeä jolloin tekee positiivisen raskaustestin. Viikko meni piinaillessa, mutta positiivisissa merkeissä.

Piinailu päättyi eilen, kun tuli selvää tiputteluvuotoa, vaikkakin vähäistä. Samalla linjalla mennään toistaiseksi, mutta kyllä se uusi kierto vielä tänään alkaa. Tässä välissä on yksi kierto Femarilla, sitten tulee toinen kierto, jonka puolivälissä päästään lapsettomuuspolille lekurin puheille. Eli tästä laskien kolmannessa kierrossa olisi mahdollista tehdä jotain radikaalimpaa hoitoa.

Mielestäni olen hyväksynyt tilanteemme lapsettomuuden suhteen. Ymmärrän, että mahdollisuudet raskautumiseen on joka kierrossa, mutta todennäköisyydet ovat alhaisemmat kuin toiveet. Koen, että mieheni kanssa tehdään kaikkemme raskautumisen eteen. Enempää emme voisi tehdä. Se mikä minua vaivaa on tämän yrityksen vaikutukset työhöni. Minulla on ollut haave ja tavoite päästä äitiyslomalle tästä työstä. Nyt joka päivä muistuttaa minua siitä ettei tätä toivottua lomaa ole tiedossakaan. Motivaationi työtä kohtaan on erittäin alhainen. Se harmittaa, vaivaa ja vie voimia. Aiemmin kirjoittelin työprojektista, johon pääsisin, mutta johon en niin innolla ollut lähdössä. Tarkoitus oli löytää kaikkia osapuolia miellyttävä ratkaisu ja nyt olen saanut huomata, että ratkaisu miellyttää ehkä muita, mutta ei hyödytä ketään. Minua ei loppujen lopuksi päästetty projektista pois eikä varasuunnitelmia ole tehty. Aion pitää kesällä pitkän loman kesäloman lisäksi, sekä mikäli raskautumisyritykset menevät vielä syksylle, pidän vauvantekolomaa vielä kesälomien päälle.

Ajatuksiani en selkeästikään saa vauva-toiveesta töiden myötä, joten yritän edesauttaa virkeystilaani vapaa-ajan toiminnalla. Olen lisännyt pehmeitä liikuntalajeja viikko-ohjelmaani. Ainakin tasapaino, liikkuvuus ja lihashuolto paranee aiemmasta. Toinen tapa on käsityöt. Tätä toivoisin jaksavani jatkaa. Tahtoo olla, että viikon jaksan puurtaa käsitöiden parissa ja sitten kyllästyn. Eilen kaivoin keskeneräisen villasukan esille ja neuloin. Tänään saan ekan sukan valmiiksi, jospa sitä saisi vielä tehtyä sille parin. Tavoitteena on aloittaa amigurumien virkkaus sukkasavotan jälkeen.

Juhlan aika

2011-01-24T10:49:00.001+02:00

On aihetta juhlaan sillä nyt on kolme kokonaista viikkoa ilman vuotoa! Viimeviikkoinen tuhruvuoto oli niin pientä ettei sitä tässä juhlahumussa jaksa muistella. Vuotoa ei tullut ovulaation aikaan eikä nyt kierron loppupuolellakaan. Yksi vastaava kierto on puolentoistavuoden sisään ollut, joten aika harvinaista herkkua tällainen on.

Tänään on kp 28/28. Sanomattakin selvää, että vuodottomuus ja kierron näin pitkällä oleminen saa minut piinailemaan ihan urakalla. Oireita olen yrittänyt kuunnella ja tunnustella. En ole pystynyt irtaantumaan siitä toivosta, että nyt olisi tärpännyt. Olen valmis tippumaan, jos uusi kierto alkaakin. Oireiden puolesta en uskalla sanoa mitään varmaa. Tiedän, että mieli ja keho tekee helposti tepposia ja valeraskaus on mahdollista. Rinnoissa olen tuntenut viimeisen viikon aikana kihelmöintiä, mutta en arkuutta. Viimeiset kaksi viikkoa olen havainnut etovan olotilan, joka tosin voi johtua tästä jännityksestä. Etovan olotilan mukana tulee hassu maku suuhun, eli se metallinmaku, mutta tällainenkin on helppoa kuvitella. Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma.

Eipäs joopas

2011-01-20T16:03:00.002+02:00

Kyl sitä tuhruvuotoa toissapäivänä tuli. Mutta se jäi siihen ja se oli vähäistä. Ja tämäkös ei tee mielenrauhalle muuta kuin tepposet. Toisaalta tänään on ollut olo, että PMS oireet pitäisivät vallassaan, mutta eikös raskauskin herkistä? Nyt menossa kp 24 ja viikonlopun ylitse tilannetta on seurailtava. Miehen kanssa leikitään eipäs joopas leikkiä, kyynelehditään mutta samalla ihan hirvee toive päällä. Mikä siinä on ettei vain voisi olla ja pysyä pettyneenä tuhruvuodon luomasta hetkestä. Miksi sitä antaa itsensä pettyä kahdesti saman kierron aikana? Eipäs joopas.. Voi mökö mökönen, saapuisit jo.

Tympäys

2011-01-18T10:44:00.001+02:00

Nyt vain tympäisee. Istun toimistolla avokonttorissa paikallani ja kuuntelen ympärillä palaveeravien ihmisten puheita. Tässä näiden sermien sisällä ajatukset ovat täynnä jotain ihan muuta kuin työasiaa. Se alkoi pienellä selkävihlaisulla ja konkretisoitui vessakäynnillä. Tuhruvuoto on jälleen täällä. Asia tympäisee. On vain tympääntynyt olo. Ei vihainen, ei surullinen vaan tympääntynyt.

Elä sie viitti ressata

2011-01-14T13:18:00.002+02:00

Kaikille tuttu "ei pidä stressata" ohje lapsentekoon on saanut minut miettimään omaa suhtautumistani tilanteeseemme eli lapsettomuuteen. Olen tehnyt itsetutkiskelua siitä miten koen stressin. Stressaan eri asioita eri tavalla. Työstressi koskettaa minun ahkeruuttani ja velvollisuuden tunteitani. Koen, että palkan eteen tulee tehdä työtä ja se voi kiireisinä aikoina aiheuttaa turhan suurta ajatuskuormaa. Ajatusten solmu puolestaan oireilee stressinä. Työstressi on näkyvintä unenlaadussa sekä kotiin palatessa, kun kuluu turhan paljon aikaa palautua päivän työasioista. Olen vuosia sitten stressannut myös parisuhteessa, joka puolestaan kosketti minuuttani ja itsetuntoani aiheuttaen niin psyykkistä kuin fyysistäkin oireilua. Nyt mietiskelen mitä tarkoittaa stressi lapsettomuudesta. Lapsen yrittäminen on aaltomaista henkistä taistelua, fyysisten parisuhdeponnistelujen ohella. Tunne siitä ettei voi hallita omaa elämäänsä luo suurimman hermostuksen tunteen. Tätä olen pohtinut aiemminkin blogissani (Mitä on stressaaminen, kahdesta näkökulmasta).

Olen ehdottomasti jännittynyt ja mietin kestääkö tämä vaihe elämästä vielä kauankin. Ajatukset, toiveet ja haaveet ovat läsnä jokapäiväisessä arjessa vuorokauden ajankohdasta riippumatta. En kuitenkaan luovu mistään lapsettomuuden vuoksi. En jätä iloitsematta yhteisestä arjestamme mieheni kanssa ja kaksinolosta kauniissa kodissamme. Lisäksi on harrastukset ja läheiset ihmiset.

Elokuvissa ja televisiosarjoissa lapsen saaminen kuvataan yleisimmin helpoksi, luonnolliseksi vaiheeksi elämää. Lapset tuntuvat sikiävän aina ensimmäisellä yrittämällä. Tämä tuo tragikomedisia piirteitä suhtautumiseeni. Mielestäni tämä kuvaustapa on samalla ironista, hauskaa ja ärsyttävää. Viimeaikoina olen kotona taputtanut ja hurrannut elokuvan/sarjan henkilöiden onnen vuoksi. Koen, että on ihanaa että onnistuminen on niin helppoa, samalla se tuo kateellisuuden tunteen. Käsittelen tämän tunteen ironisella huumorilla.

Olisin epätoivon partaalla mikäli lehtien otsikoihin tulisi synkkiä uutisia, kuten "Tahaton lapsettomuus kasvanut Suomessa 10% viimeisten kolmen vuoden aikana". Päinvastaisia uutisia on saanut viimeaikoina lukea, kun vuonna 2010 taisi olla hyvinkin vauvarikas vuosi laman johdosta. Vauvoja syntyy ja tilastot kertovat suhteellisen lohduttavia uutisia siitä, että mahdollisuuksia meilläkin on. Todennäköisyydet ovat hyvät.

Todennäköisyydet eivät kuitenkaan kerro päivämäärää milloin tulemme lapsen saamaan, tai päivämäärää jolloin mahdollisesti joudumme toteamaan ettei meistä tule koskaan biologisia vanhempia. Jatkamme kohti tätä arvoituksellista päivää jännityksen tunteen vallitessa. Matkan varrella revitään huumoria niistä kipeimmistäkin asioista ja tuetaan toisiamme.

Miten Sinä koet tämän stressin lapsen yrittämiseen liityen? Onko se stressiä vai kuuluuko asioiden läpikäynti ja suunnittelu osaksi prosessia?

Kohti kevättä

2011-01-10T15:43:00.001+02:00

Kun vuosi pyörähtää kohti uutta lukemaa tunnen, että tästä tämä taas lähtee rullaamaan. Koen vuoden kaksiulotteisena ympyränä, joka kiertää myötäpäivään, alkaa tammikuun alusta ja päättyy joulukuun loppuun. Ympyrä menee ikäänkuin alamäkeen kohti kevättä ja kesää ja täten asiat rullaavat hyvin omalla painollaan eteenpäin. Syksyn puoli kiivetään mäkeä ylös ja ansaitaan uurastuksella taas uusi alku, uusi vuosi. Olen kevät ihminen.Vaikka nyt on vasta tammikuu ja talvea pitkälti jäljellä, tunnen kevään tunteen rinnassani ja odotan lisääntyvää auringon valoa. Kevät on toivon aikaa.

Tuoko kevät toivomaamme onnea? Sitä emme voi tietää tai ennustaa. Toivoa se kyllä taas tuo tullessaan. Jokaisessa hetkessä piilee onnen siemen - sanoo kortti, jonka sain aviomieheltäni hieman sen jälkeen kun olimme tavanneet. Yhdessä olemme odottaneet ja toivoneet omaa pientä nyyttiä ja edelleen yhdessä jatkamme saman odottamista ja toivomista. Välillä se tuntuu raskaammalta, välillä toiveikkaammalta.

Aiemmin kirjoittelin blogiin enemmän pohtivia juttuja. Nyt kirjoitukseni ovat ennemminkin toteavia, päiväkirja tyyppisiä muistiinpanoja. Tämä henkii siitä, että olen vauvakuume-ajatusten kanssa umpikujassa. En osaa ammentaa siitä enempää juttua. Se on eikä se miksikään siitä muutu. Vauvakuume, lapsikuume, toive perheestä, odotus äitiyttä ja vanhemmuutta kohtaan. Haave on olemassa, miksikään se ei muutu.

Eilen oli odotetusti ovulaatio (kiitos Femar) ja viikonloppu menikin miehen kanssa lempiessä. Tässä kierrossa säästyin ovulaatiotiputukselta, tosin myös liman eritys on ollut normaalista poiketen olematonta. Noin dpo 5-7 on odotettavissa tuttuakin tutumpi tiputteluvuoto. Toivotaan, että se jää pois. Onpas tämä nyt yhtä toivomista, toivetta toiveen perään. Missä se toivomuslähde on? Riittäisköhän kolikot...

Onttoa

2011-01-07T11:44:00.001+02:00

Follikkeliultrassa lääkäri totesi, että Femar kuuri sopii minulle hyvin. Ovulaatio tapahtuu eikä munarakkuloita tule liikaa lääkkeen johdosta. Limakalvokin näytti olevan kunnossa. Samalla katsasteltiin kohtuonteloa polyypin jahtimielessä. Yksi tiheentymä kuvassa näkyi, mutta lääkäri ei lähtenyt suosittelemaan sen lisätutkimusta. Tiheentymä voi tulla kuvaan myös kohtuontelon ulkopuolelta.

Lekurikäynnin johdosta päädyimme mieheni kanssa ratkaisuun, että jatkamme Femarin syöntiä vielä ainakin pari kiertoa. Saimme yllätykseksemme jo maaliskuun alkuun kutsun keskussairaalan puolelle lapsettomuusklinikalle, joten tsekataan tilanne sitten uudestaan, mikäli Femar kierrot eivät siihen mennessä tuota tulosta. Hoidoissa tarvittaessa jatkamme inseminaatioon kevään korvilla.

Polyyppi-asian annan nyt olla tämän kierron ajan. Voipi olla, että seuraavan kierron alussa menen sitä tutkituttamaan vielä (nesteruiskutus kohtuonteloon + ultra). Ensi viikolla olisi tähän mahdollisuus, mutta koska ovulaatio tapahtuu juuri ennen sitä, emme halua ottaa riskiä että nesteruiskutus vie mahdollisen hedelmöittyneen alkion mukanaan.

Huh. Oli tämä omalla tavallaan huojentavaa. Toisaalta olo on jälleen ontto. Saamme yrittää ilman sen suurempia huolia ja murheita, se oli odotettu ja toivottu tulos tälle päivälle. Kuitenkaan en uskaltaudu olemaan yksi kierto kerrallaan etenijä, vaan varovaisesti katson edelleen kauemmaksi kohti kevään muita mahdollisia lapsettomuushoitoja.

Minulla on onni, mutta sylini on tyhjä.

2010-12-21T15:54:00.002+02:00

Kierto on lähes lopuillaan, joten kohdun ultraus tänään ei ollut kovin helppoa. Limakalvo on jo osittain lähtenyt liikkeelle. Ultrauksen tuloksena oli, että kohdussa saattaa olla yksi tai kaksi kohtaa jossa polyyppi tai vanhan polyypin kanta olisi. Asia varmennetaan seuraavan kierron alkupuoliskolla parin viikon päästä.

Femar kuuri on tarkoitus ottaa juuri ennen ko. ultrausta. Jos ultrauksessa ei näy polyyppeja, jatkuu raskautumisyritys normaalisti vuototutkimusten ohella. Jos ultrauksesta löytyy polyyppi, pääsen taasen sen poistoon. Raskautumisen osalta olen luovuttanut tämän kierron kohdalla. Mies ei ole suostunut vielä luovuttamaan vaan toivoo edelleen yllätystä ja ihmettä. En pistäisi pahaksi jos sellainen tulisi, mutta eipäs joopas leikkiä en jaksa näin epävarmalla pohjalla enää leikkiä.

Töiden suhteen olen aikamoisessa tienristeyksessä. Minulla olisi mahdollista aloittaa parhaimmillaan puolitoista vuotta kestävä projekti, joka siis olisi uran kannalta erittäin tärkeä ja mahtava mahdollisuus. Olen hankkinut itselleni myös mahdollisuuden kieltäytyä kunniasta. Uran nousukiidosta en tällä hetkellä niinkään ole kiinnostunut, mutta jos kieltäydyn, mitä siitä saattaa seuratakaan. Jos otan projektin, en pystyisi paneutumaan siihen täysillä, koska toivon projektin keston aikana pääseväni äitiyslomalle. Projektista kesken lähteminen ei ole yhdenkään osapuolen etu. Ja vaikka en raskautusikaan projektin aikana, tulee matkalle hoitoja, jotka vievät työltä motivaatiota ja jaksamista. Jos taas kieltäydyn, minun on rehellisesti kerrottava syy. Kieltäytymisen haittavaikutukset ovat todellisuudessa varmaankin enimmäkseen vain minun oman pääni sisäisiä, kuten luovuttamisen tuntu ja kunnianhimon puute. Käytännön vaikutuksena tulee ongelmaksi, että minkä projektin sitten otan. Välttämättä ei ole tarjolla pieniä lyhyitä projekteja. Jotain työtä kuitenkin on tehtävä kuukausipalkkansa eteen.

Kaipaisin nyt lomaa. Sitä ei ole tarjolla kuin jouluaatto, mutta vastaan otan sen vähänkin. Lyhyempi työviikko on tervetullut. Olen joutunut viime päivinä itselleni tunnustamaan, että kaipuu, pettymykset ja polyypin pelko ovat saaneet minut henkisesti väsymään. Olen onnellinen miehestäni ja kodistamme. Minulla on onni, mutta sylini on tyhjä.

Lyhyeksi taas jää

2010-12-19T19:00:00.002+02:00

On tämä helppoa, kun piinaviikot kestää vain yhden viikon! Eli juu.. tuhruvuoto on vallannut taasen alaosaston. Tässä kuussa vuoto on ollut lähes samalla tasolla kuin aikana ennen polyypin poistoa. Tästä johtuen varasin ajan gynelle. Tämä tapahtuu työterveyden kautta ja kyseessä on puhtaasti vuotojen ihmettely. Lähetteessä oikein erikseen mainitaan ettei gyne saa ottaa kantaa mihinkään lapsettomuuteen liittyvään (paitsi jos maksan omasta pussista). Aivan sama minulle, kunhan saisin jotain valaistusta siihen miksi vuodan, kun sen piti loppua. Onko polyyppi uusinut? Eikö lekuri saanutkaan sitä kokonaan pois? Johtuuko vuoto jostain muusta?

Piinaviikko

2010-12-14T10:14:00.001+02:00

Nyt myönnän, että elän piinaviikkoa. Ovulaatio on juuri ohitse ja kierron mahdolliseen vaihtumiseen on aikaa kaksi viikkoa. Viikon päästä nähdään tuleeko tiputteluvuotoa, jos sitä ei tule, siirrymme piinaviikkoon kaksi. Mutta ennen sitä on tämä piinaviikko. Hormoni-pillerit, ovulaatio tuntemukset ja oireet ja loistavat ihanat hetket miehen kanssa saavat mieleni laukkaamaan uskon ja toivon syövereissä. Olemme antaneet kaikkemme ja saaneet vielä lisäapua hormonihoidon kautta. Tämä voi olla floppi, mutta mahdollisuus muuhunkin on. Tästä tämä eipäs joopas leikki alkaa.

Eteenpäin sanoi mummo lumessa

2010-12-12T11:59:00.001+02:00

Kipristelyä, nippailua, vihlontaa ja selän juilintaa. Näitä oireita on ollut pitkin viikkoa. Tänään on kp 13 ja digi-ovistestiin tuli hymynaama, joten ovat tainneet hormonipillerit saada toivotun tuloksen aikaan. Eilen kuitenkin tuli verivuotoa, aivan kuten ennen polyypin poistoa ovulaation aikaan. Nyt voi vain arvailla mistä vuoto johtuu, mutta juuri nyt siitä ei jaksa liikoja huolestua.

Seurailua

2010-12-08T08:21:00.001+02:00

Femar kuuri on takana. Lääkäri ja lääkkeen tuoteseloste pelotteli pitkällä listalla oireita, jotka kuitenkin onneksi jäivät kohdallani vähäisiksi. Hikoilin neljänä yönä ja oli hieman luu/lihaskolotusta päivisin. Nyt kuurin loputtua oireilen kovalla menkkamaisella selkäkivulla, joka laukesi eilisen rakastelun jälkeen. Voikohan tämän yhdistää tuohon lääkkeeseen tai sen vaikutuksiin? Täytyypä seurailla. Eilen ennen selkäkivun ilmentymistä oli myös pistelyä alavatsalla vasemmalla puolella.

Kerroimme tilanteestamme miehen vanhemmille. Mies aloitti kertomisen kysymällä onko heillä vauvakuumetta. Vastausta ei sanallisessa muodossa saatu, koska kysymyksestä anoppi ymmärsi meidän olevan raskaana ja pomppasi tuoliltaan vauhdilla ylös. Ennen kuin hän ehti mitään sanomaan jouduimme toppuuttelemaan, että ei ei ei, me ei olla raskaana. Anoppi istahti takaisin penkilleen ja sai sanottua, että kyllähän heillä kova odotus lapsenlasta kohtaan on. Heidän odotuksensa asiaa kohtaan on todella vilpitöntä, molemmat siellä uutisia tämän suhteen odottelevat. Tuntui hyvältä kertoa tilanteesta, koska nyt hekin voivat avoimesti puhua asiasta (tähän mennessä eivät ole tohtineet asiasta sanallakaan puhua) ja kysellä mikäli tähän tilanteeseen jotain mietityttävää liittyy.

Ensimmäinen askel hoitoihin

2010-12-02T21:46:00.001+02:00

Mietinnässä on ollut, että miten tästä eteenpäin jatketaan. Miehellä oli toivomus, että maltetaan loppuvuosi ja jatkettaisin tutkimuksia tai aloitettaisiin hoito tammikuun puolella. Itse toivoin jotain konkreettista asian edistämiseksi jo tähän kiertoon. Soitin lääkärille ja hän ehdotti jatkoksi samaa mitä syyskuussa oltiin hänen kanssaan suunniteltu. Aloitin tänään Femar kuurin ovulaatio-ongelmaan. Lääkettä otetaan kiertopäivinä 3-7. Tässä kierrossa teen omaa tikutusta ovulaation bongaamiseksi ja jos seuraavaan kiertoon mennään tuloksetta, on edessä toinen kuuri ja ultaus kp 10-12 kohdalla.

Olemme molemmat tyytyväisiä tähän ratkaisuun jatkon suhteen. Sinänsä hirvittää syödä hormoneja, toivoin ettei tarvitsisi tähän mennä. Mutta kyllä se konkretia ja oma vaikutusvalta omien toimien myötä on tärkeää tässä asiassa.

Täti ja setä

2010-11-30T08:40:00.001+02:00

Täti tuli kylään tälläkin kertaa aika vihaisen sedän kera. Kivut ovat siis taas läsnä vuodon kanssa. Eilen tuli pidettyä kiinni viimeiseen asti ihmeen mahdollisuudesta (ja toiveesta). Testin teon myötä joutui jättämään ihmeen mahdollisuuden syrjään ja sitten iski suru. Hyvä, että testi tuli tehtyä, sillä vuoto alkoi yöllä ilman ennakkovaroitusta (ei tiputteluvuotoa, ei kipua) ja yöllä olisi sururomahdus tullut huonoon aikaan. Liekö hormonit vaikuttavat vai onko tämä vain nyt taas talven tullen hankalampaa nämä kierron vaihtumiset. Suru iskee lujaa ja saa mielen matalaksi. Leuka se on vaan yritettävä jaksaa nostaa taas eteenpäin ja kuljettava kohti uusia tuulia.

Jahkailua

2010-11-29T09:59:00.001+02:00

Kp 29/28 vai Kp 1/28? Täti voi olla tässäkin kierrossa myöhässä vaikka pari päivää. Mitään kiertopäivien määrästä ei voi nyt päätellä. Viikon takainen tiputteluvuoto kesti odotetusti muutaman päivän ja nyt on ollut muutama vuodoton päivä. Nyt tämä on odottelua. Tämä on tätä onko vai eikö, joko olis vaiko eikö olis leikittelyä mielessä. Voin sanoa suoraan, että tänään juuri nyt tämä homma on hermoja rassaavaa. Pelottaa vietävästi tädin tapaaminen, toivon suuresti raskautumisuutista. Ei tässä kumpikaan ole toista todennäköisempää, kai.

Loppuvuotta kohti

2010-11-26T11:01:00.001+02:00

KP 26/28. Jos viikon alussa ei olisi tullut selvää tiputteluvuotoa, kokisin nyt valeraskauden oireita. Mutta koska en sitä itselleni salli, niin olenkohan tulossa kipeäksi? Vatsassa on kipristellyt ja nyt on vatsa ihmeän hontelon tuntuinen. Vai onko nämä vain voimakkaita kierron vaihtumisen merkkejä? Pikkuhiljaa kuukausi kuukaudelta näitä tuntemuksia on kyllä tullut enemmän ja enemmän ennen kierron vaihtumista. Kuinkahan pahaksi tämä yltyy vuosien varrella?

Joulu lähestyy. Mieheni lähtee tuolloin kotipaikkakunnalleen hieman pidemmäksi aikaa. Itse käytännönjärjestelyillä voisin yhtä hyvin lähteä mukaan. Minulla ei kuitenkaan ole ylimääräisiä lomapäiviä käytettävissä ja joulunpyhät osuvat viikonlopulle. Olen mietiskellyt jo ohjelmaa valmiiksi joulun ajalle, joten jään itse kotiin. Ikävä olla erossa miehestä jouluna, mutta voinpahan viettää joulua omien vanhempieni kanssa. Suurin taka-ajatus tässä kaikessa on se, että pyrin joulunajan pitämään mahdollisimman normaalina viikonloppuna. Tuntuu, että jos tulee fiilisteltyä joulun herkkyyttä niin kaipuu omaa lasta kohtaa tulee ylitsepääsemättömäksi. Sitä kun on toivonut että olisimme voineet joulua jo tänä vuonna viettää lapsiperheenä, mutta nyt todennäköisesti emme pääse kertomaan raskausuutisia joululahjana läheisille kuten emme viimekään jouluna. Nyt siis tuntuu, että yksin jouluna talvisista keleistä ja muusta puuhailusta nauttien tulee hyvä mieli ja saa kerättyä voimia uutta vuotta varten.

Eilen menin kuntosalilla naistenpukuhuoneeseen. Huone on erittäin pieni, joten lähestulkoon törmäsin naiseen ja hänen pieneen vauvaansa sisään mennessäni. Katse kahliintui. Vauva. Noin lähellä. Äkkiä katse pois ja pukemaan vaatteita. En tunne katkeruutta muiden raskautumisia tai vauvan saanteja kohtaan, mutta haluaisin itse välttää tilanteita joissa törmään näihin ihaniin olentoihin. Sitä kun haluaisi tämän pienokaisen ottaa omaan syliin ja paijata.

Mommy to be ja vähän muutakin

2010-11-22T09:53:00.001+02:00

Tuore bloggaaja Maailmannapa on jättänyt tiedon mielenkiinnostaan uuden blogiprojektin vetäjyyttä kohtaan. Pari halukasta itse projektiin osallistujiksi ovatkin jo asiasta ilmaisseet tämän blogin puolella, mutta käydään kertomassa innokkuus nyt sitten tuolla Maailmannavan puolella! Projektin nimeksi on ehdolla nyt "Talven ihmeet" (itse tästä pidän), mutta nappi-ehdotus vielä uupuu. Hop hop, nyt vaan kohti uusia tuulia ja uutta projektia! Kiitos ja tervetuloa blogi-maailmaan Maailmannapa!

Uutta projektia kohden tässä ollaan tosiaan menossa. Kohdallani tuntuu, että jokainen kuukausi on yhdenlainen projekti. Tosin nyt syksyllä tämä projekti on kestänyt kolme kuukautta putkeen, polyyppilöydön vuoksi. Eilen tuo aikakausi sai yhdenlaisen päätöksen, kun tiputteluvuoto (viikkoa ennen itse kuukautisia) jälleen alkoi.

Jatko tutkimusten / hoitojen suhteen on auki. Ei ole selvää kuvaa siitä, mitä pitäisi tutkia tai mitä hoitoa tehdä. Alkusyksystä lääkärin kanssa jutustelun pohjalta seuraavana vuorossa olisi hormonien popsiminen. Itseäni mietityttää tämä vuototiputtelu aina viikkoa ennen itse kuukautisia. Luulin, että tämä lähtisi pois polyypin myötä. Täytynee käydä erikseen tästäkin jutustelemassa ammattilaisen kanssa. Muutoin mietimme vielä pari viikkoa, että menemmekö jatkotutkimuksiin jo tämän vuoden puolella vai jääkö se tammikuulle.

Eilen alkanut tiputteluvuoto aiheutti eräänlaisen romahduksen. Odotus, kaipuu ja jännitys purkautuivat lohduttomaan minuutin itkuun. Alkoi naurattamaan, tuntui niin absurdilta. Tähän aamuun olen herännyt lohdullisempana ja nyt tuntuu (Luojan kiitos) taas toiveikkaalta. Tästä sitä taas ponnistetaan kohti uutta kiertoa, kunhan tässä nyt kärsitään siitä pakollisesta pahasta eli kuukautisten odottelusta ja itse vuodosta selviämisestä.

Mistä tuota ponnisteluintoa aina löytyykään? Miten voi olla, että jaksaa olla toiveikas kerta toisensa jälkeen? Mistä nousee taistelutahto vaikka tietää, että matka voi olla vaikka alle puolessa välissä? Kerro mistä Sinä saat voimia tähän touhuun?

Pakotettu mielenrauha

2010-11-15T10:59:00.001+02:00

Olen rappusissa. Raahustan ylöspäin tietämättä montako kerrosta on vielä matkaa jäljellä. Olen motivoitunut jatkamaan, koska perillä minua odottaa toivottu asia. Ihmisiä vilistää samoissa rappusissa ylös- ja alaspäin. Osa tervehtii, mutta suurinosa kulkee ajatuksissaan ohitse. Jokaisen uuden kerroksen lähestyessä tulee toivo siitä, että nyt se viimeinen noustava rappunen on edessä. Rappuset kuitenkin jatkuvat ja hengähdän kerrosten välillä. Välillä tekee mieli jäädä paikoilleen, koska epätoivo ja väsymys vievät voiton motivaatiolta jatkaa. Nämä rappuset edustavat minulle päivätyötäni sekä matkaani kohti äitiyttä.

Tämän kierron tikutukset ovat olleet tuloksiltaan köyhiä. Nyt epäilen, että tikutus on tehty pari päivää liian myöhään. Ovulaation tulemista tai pois jäämistä ei voida todistaa, joten taas epätietoisuus on kalvanut mieltä. Tänään päätin epäilykseni liian myöhäisestä tikutuksen ajankohdasta faktaksi, joten saadun mielenrauhan kautta jaksan jatkaa paremmin kohti kierron päättymistä.

Asiasta puhuminen

2010-11-08T11:47:00.001+02:00

Edelleen tämä on odottelua. Kahden kuukauden raskautumisyritys -kielto on päättymässä. Päästään taas tikuttelemaan ovista ja heiluttelemaan peittoja tavoitteellisin mielin. Mieheni on iloinen, että saamme "uuden mahdollisuuden". Tämä näkökanta on hieno, meillä on uusi mahdollisuus polyypin poiston myötä tulla raskaaksi. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ensimmäinen vuosi meni penkin alle, mutta nyt meille annetaan uusi mahdollisuus. Jalo ajatus, sanon minä.

Polyyppi-löydön myötä tilanne konkretisoitui ja halusimme kertoa tilanteestamme lähipiirille. Itse kerroin äidilleni ja siskolleni. He ovat olleet kannustavaisia ja kiinnostuneita siitä miten homma etenee ja mitä kaikkea tuohon leikkaukseenkin liittyi. Itse koin, että kertominen kannatti. Aikaisemminkin olisin mieluusti tilanteesta kertonut, mutta sitä vain odotti ja odotti kuukausi toisensa jälkeen että saisi kertoa ne odotetut hyvät uutiset. Seuraavaksi kerromme anopilleni tilanteesta. Hänellekin oltaisiin mieluusti kerrottu asiasta jo paljon aikaisemmin, mutta keskustelu halutaan käydä kasvotusten, joten siksi joudumme hieman odottamaan.

Lapsihaaveesta kerroin siskolleni jo häiden aikaan: "Lapsi tulee jos on tullakseen". Lähes vuosi tämän jälkeen, kertoessani tilanteesta, hän hämmästyi, koska luuli ettemme lasta mitenkään erityisesti yrittäneet saada. Siskoni on muutamia vuosia minua vanhempi. Hänen kanssaan olemme puhuneet aikaisemmin lapsien hankinnasta hyvin vähän, mutta sen verta olen aikaisemmin jo udellut, että siskoni ei ollut suunnitellut lapsen hankintaa vaikka olikin kiinnostunut kokemaan vanhemmuuden joskus. Minun tilanteeni on ilmeisesti saanut siskonikin miettimään asiaa tarkemmin, koska viikonloppuna sain tietää, että hän on miehensä kanssa antaneet lapselle mahdollisuuden tulla. Olen tästä todella iloinen! En osannut odottaa tätä, mutta toivon heille tämän suhteen onnea hirmusesti! Kolikolla on tosin toinenkin puoli. Minua harmittaa se, että sain tiedon siskostani irti vain kovalla utelulla ja tiedon lypsämisellä. Valitettavaa, mutta voin sanoa, että olisin suuttunut jos siskoni olisi yhtäkkiä vain kertonut olevansa raskaana. No nyt olen iloinen, että tiedän asiasta etukäteen ja saan jännittää (positiivisessa mielessä) meidän molempien puolesta!

Mommy to be II - vol 5

2010-10-29T10:45:00.000+03:00

On viimeisen projektipäivityksen aika. Kiitokset kovasti kaikille (projektilaisten blogien) lukijoille kanssa elämisestä, kommenteista, kannustuksista ja tsempistä. Toivon mitä parasta syksyn jatkoa vauvautumisen tiellä ihan kaikille!

Sydänjää jatkaa matkaa kohti kolmatta ICSI:tä.

Pikku-hiirellä on uusi PAS edessä parin viikon päästä.

Elinalla arki etenee kohti ultraa puregonin piikittelyn lomassa.

Ymmyrkäinen on palannut mukavalta matkaltaan ja ajatukset on suunnattu kohti uutta kiertoa.

Hyrskynmyrskyn on jonossa ja odottaa kutsua lisätutkimuksiin pitkän kierron vuoksi.

Kirppu elää piinapäiviä.

Caudensia odottaa lupaa uuteen yritykseen uuden kierron myötä.

Kiitän ja kumarran, oli ilo vetää tätä projektia. Toivon, että moni on löytänyt tämänkin projektin kautta uusia blogeja ja uutta vertaistukea omaa tilannetta tukemaan. Meillä on paljon tietoa ja taitoa, jota vielä moni tarvitsee pähkäillessään miten jatkaisi omalla raskautumisen tiellä. Kiitokset Teille vielä jakamisesta, tunteista ja ajatuksista!

Etsintäkuulutus uuteen projektiin liittyen on edelleen voimassa. Jos olet kiinnostunut projektin vetäjänä olemisesta niin rohkeasti vain ilmoittautumaan! Tyyli on täysin vapaa, päivityksiä voi tehdä itse parhaaksi näkemäänsä tahtiin ja päivityksetkin voi ilmaista haluamallaan tavalla, vaikka runomuodossa, piirtämällä tai vaikka vain kahdella sanalla. Kiinnostuneita projektilaisia uskon olevan, kunhan vain vetäjä löytyisi.

Tyhjä tila

2010-10-26T15:40:00.001+03:00

Eräässä lapsena pelaamassani lautapelissä oli kortteja, joissa luki "tyhjää tilaa" ja perässä oli kortin koko millimetreissä. En tiedä vieläkään mihin tarkoitukseen kortit olivat.

Nyt tyhjää tilaa on paljon, mutta ei sitä voi millimetreissä eikä muissakaan mittayksiköissä mitata. Määrittelemätön möykky, joka vain odottaa täyttymistään. Se on lapsen mentävä aukko.

Kierron 23. päivä menossa. Olo on huojentunut, koska kuukautusia edeltävää tiputtelua ei ole tullut. Polyypin poisto näyttää siis edelleen tepsineen. Toivotaan, että polyypin poisto auttaa myös tuon tyhjän tilan täyttämisessä.

Nyt vain odotellaan ja odotellaan...